Intohimona leipominen

Lapsuudenkodissa leivottiin aina, niin Eeva Bogomolec muistaa. Äidin käsissä pyörähtivät sämpylät ja pullat, eikä vierasvara päässyt koskaan loppumaan.

Pieni Eeva seurasi äidin puuhia kiinnostuneena ja tietysti valmiina auttamaan. Kun astiat kaipasivat kaapijaa tai vatkaimet nuolijaa, Eeva oli viivana paikalla. Puuhien lopuksi Eeva sai tiskata astiat.

– Oli ihanaa, kun äiti nosti lämpimäiset uunista ja voi suli leivälle, hän muistelee hymyillen.

Kun muutama vuosi kului, osat vaihtuivat – nyt Eeva leipoi ja äiti tiskasi. Yhteiset hetket keittiössä loivat pohjan Eevan elinikäiselle intohimolle. Vuosi sitten leipomisesta tuli lopulta myös hänen päätyönsä.

– Leipominen on kulkenut mukana koko elämäni, ja se tuntuu kaikkein omimmalta työltä. Vaikka minulla oli autotehtaalla tosi hyvä työpaikka yli kaksikymmentä vuotta, luovalle käsillä tekijälle se ei ehkä ollut kaikkein inspiroivin ympäristö, Eeva sanoo.

Erityinen palo Eevalla on juurileivontaan. Yksi kotileipomon suosituimmista tuotteista onkin bretonne-sämpylä, jonka salainen ohje löytyy leipurin reseptivihosta.

– Jos tämä menee hukkaan, sitten on kaikki lopullisesti pilalla, hän naurahtaa. – Tästä vihosta löytyy myös täytekakkupohjan resepti, joka sekin on salaisuus.

Kotiäitivuosina innostus leipomiseen nousi uudelle tasolle. Kädet upposivat taikinaan yhä useammin, ja perheen neljä lasta saivat nauttia äidin lämpimäisistä lähes päivittäin.

Lopulta Eevan puoliso ehdotti, että ehkä leivonnaisia voisi myydä torilla.

– Hän oli sitä mieltä, että ei tästä tule mitään, kun joka päivä on herkkuja tarjolla. Että ei auta, vaikka hän kuinka käy punttisalilla, Eeva nauraa.

Niinpä Eeva leipoi, pakkasi tuotteet ja lapset autoon ja pystytti myyntikojun torille.

– Koko toripäivän me siellä seisoimme, mutta lopulta kaikki tuotteet kyllä menivät kaupaksi, hän kertoo.

– Kun syksyn tullen lakkasin käymästä torilla, ihmiset alkoivat kysellä leivonnaisten perään.

Vähitellen kotikeittiössä valmistuneista sämpylöistä, pullista ja piirakoista tuli Eevalle sivutyö. Hän perusti yrityksen, leipoi paikalliseen REKO-rinkiin ja torille ja otti vastaan tilauksia juhlatarjoiluista.

Määrien lisääntyessä perheen keittiön kapasiteetti ylittyi. Kun keittiökoneet alkoivat sanoutua irti yhteistyöstä, oli keksittävä jotain pysyvämpää, ja kodin yhteyteen rakentui pieni, erillinen leipomotila.

Kaiken muun ohella Eeva suoritti tradenomin tutkintoa, ja päätti opinnäytetyönään selvittää, voisiko kotipihaan rakennettu mökkimyymälä toimia taloudellisesti. Ajatuksena oli, että hän leipoisi ennakkovarausten mukaisen määrän kahdesti viikossa ja veisi tuotteet noudettaviksi ulkomökkiin.

– Mökki rakennettiin sillä ajatuksella, että se toimii myymälänä

– Mökki rakennettiin sillä ajatuksella, että se toimii myymälänä, mutta varmuuden vuoksi tehtiin siitä kuitenkin sellainen, johon saa tarvittaessa pyörät alle, jos homma ei toimikaan, hän kertoo.

Toistaiseksi pyöriä ei ole mökkiin kiinnitetty. Eeva leipoo myyntiin kahdesti viikossa, muu aika menee suunnitteluun, markkinointiin, valmistelutöihin ja uusien reseptien testailuun.

Leivontapäivät ovat hänelle edelleen juhlaa.

– Odotan jo keskiviikkona, että pääsen perjantaina leipomaan.

Kohta edessä on kevään juhlasesonki, joka tietää pitkiä päiviä pienessä kotileipomossa. Heti sen jälkeen leipuri viettää ansaitun kesäloman.

– Meillä on tapana lähteä kesäkuuksi kiertämään asuntoautolla Eurooppaa, Eeva kertoo.

Loman jälkeen sormet syyhyävät taas takaisin taikinatiinun pohjalle. Kesällä Eeva pystyttää myyntipöytänsä todennäköisesti myös Pakkahuoneen rantaan.

– Iltatoreilla on ihana tunnelma, lämmintä ja ihmiset hyvällä tuulella. Siellä on kiva käydä, Eeva sanoo ja hymyilee.

Kokeile pääsiäiseen sopivaa ohjetta Eevan reseptivihosta!