Kaupunki kuin karkki

Eron huomaa kävelynopeudessa. Jyväskylästä Uuteenkaupunkiin muuttanut Elina Risunen löytää kaupungeista paljon yhtäläisyyksiä, kuten luonnon, vesistön ja mutkattomuuden, mutta kiireen tuntu loistaa pienessä merikaupungissa poissaolollaan.

– Ero on selkeästi havaittavissa suurten ja pienempien kaupunkien välillä. Täällä ehtii pysähtyä katselemaan puutalojen ihania portteja, kurkistelemaan salaisiin puutarhoihin ja joskus juttelemaankin jonkun kanssa, Elina tuumii. – Pikkukaupungissa voi keskittyä aidosti olemiseen juuri sillä hetkellä.

Ensimmäisen kerran Elina piipahti tutustumassa Uuteenkaupunkiin jo liki parikymmentä vuotta sitten. Hän työskenteli tuolloin Valmet Automotivella, mutta muutti muutamaa vuotta myöhemmin vielä miehensä kotiseudulle Jyväskylään.

Vuonna 2018 Elina palasi Uuteenkaupunkiin, tällä kertaa pysyvästi. Mukana muuttivat myös puoliso ja tytär.

– Ostimme keskustan liepeiltä puutalon, joten olemme päässeet aika hyvin kiinni uusikaupunkilaisuuden ytimeen. Vain vene puuttuu, Elina naurahtaa.

Koko perhe, lapinkoira Heraa myöten, on kotiutunut Uuteenkaupunkiin erinomaisesti. Elina palasi tutun työnantajan leipiin ja puolisollekin löytyi töitä samasta paikasta. Muuttohetkellä tytär meni esikouluun ja viime syksynä hän pääsi aloittamaan seiskaluokan vielä uutuuttaan kiiltelevässä Wintterissä.

Kaupunki tarjoaa kompaktissa paketissa kaiken hyvään arkeen tarvittavan.

– Viihdymme täällä tosi hyvin. Täällä on kaikki palvelut lähellä, on oma teatteri ja museot, ja esimerkiksi Vakka-opistolla on paljon kivoja viikonloppukursseja, Elina luettelee. – Ja luontoon pääsee heti. Ei tarvitse lähteä kaupungin ulkopuolelle, kun on jo metsässä, rannalla tai laavulla.

Perhe viettää aikaa mielellään yhdessä, eikä tekemisen puutetta ole toistaiseksi tullut.

– Toisinaan otamme perheen kesken jonkin tietyn teeman, esimerkiksi yhtenä kesänä kiersimme kaikki kaupungin uimarannat, Elina kertoo. – Kun saamme vieraita muualta, vien heidät Myllymäelle, Wahlbergin museotaloon tai vaikka Pilvilinnaan. Täällä on ihan valtavasti nähtävää ja koettavaa.

Kaupungin pitkä historia piirtää olemiselle tietynlaiset raamit. Elina on huomannut kiinnittävänsä Uuteenkaupunkiin muutettuaan enemmän huomiota siihen, että kaupunki on tosiaan seissyt paikallaan jo yli neljänsadan vuoden ajan.

– On jotenkin maadoittava ajatus, kun historiaa näkee ympärillään, esimerkiksi puutalojen muodossa. Se on koko Suomen mittakaavassakin hyvin erityistä.

Risuset hyödyntävät mielellään oman kaupungin mahdollisuuksia – kahviloita, ravintoloita ja tapahtumia. Elinalle on tärkeää keskittää myös hankinnat Uudenkaupungin puoteihin, jotta laaja palveluvalikoima säilyisi kotinurkilla.

– Paikallisten kahviloiden ja ravintoloiden taso on noussut mielestäni viime vuosina valtavasti ja vaihtoehtoja on tullut lisää. Ja onhan niiden käyttäminen paitsi tärkeää myös mukavaa.

Elina näkee kaupungin kokonaisuudessaankin kehittyvän oikeaan suuntaan. Kun kaupunkikuvaa uudistetaan, puutaloja huolletaan ja uusia tapahtumia kehitellään, ilmapiiri pysyy vireänä.

– Uskon siihen, että kun suhtaudumme itse kotikaupunkiimme positiivisesti, ajatus tarttuu.

Elinan perheeseen Uudenkaupungin hyvä vire on tarttunut konkreettisesti: sekä Elinan veli että vanhemmat ovat kantaneet muuttokuormansa Helsingistä Uuteenkaupunkiin. Siskokin tykästyi lounaisrannikkoon ja asettui Taivassaloon.

– Kierreltiin vähän kylillä ja hekin ihastuivat paikkaan. Onhan tämä viehättävä kaupunki, vähän kuin karkki. Ja ihmiset ovat aurinkoisia, tervehtivät ja hymyilevät, Elina sanoo ja jatkaa nauraen: – Kohta täällä asuu jo puoli sukua, ja mikäs täällä on asuessa. Luonnon, meren ja puutalojen helmassa, mutkattomasta elämästä nauttien.