Kompakti ja simppeli kotikaupunki

Antti Partasen puheeseen lipsahtaa aika ajoin vaivihkainen “mie”, hetken kuluttua myös nopea “sie”. Sanat tipahtelevat hauskasti uusikaupunkilaisittain nopean puheenparren keskelle muistona vuosista Kymenlaaksossa, hänen itsensä niitä edes huomaamatta.

– Olen kyllä sanonut Antille, että et voi käyttää täällä mietä ja sietä, nauraa Juulia Partanen, Antin puoliso.

Uusikaupunkilaissyntyinen pariskunta ehti asua seitsemän vuotta Kouvolassa, ennen kuin merituulet houkuttelivat heidät takaisin kotiseudulle. Ei sillä, että Kymenlaaksossa olisi mitään vikaa ollut, päinvastoin. He viihtyivät hyvin, nauttivat kaupungin vilkkaasta urheilukulttuurista ja ystävällisistä ihmisistä.

Kaipuu kotiseudulle syntyi lasten mukana.

– Itse tein kolmivuorotyötä ja Antti oli taas oman työnsä takia välillä pitkiäkin aikoja poissa kotoa. Arjen palapeli oli aika haastava, Juulia kertoo.

Haave lähempänä asuvasta tukiverkostosta kasvoi samaa tahtia lasten kanssa. Lounaisrannikolla isovanhemmat olisivat lähellä ja läsnä nyt kuusivuotiaan Helmin ja vastikään neljä vuotta täyttäneen Alvan elämässä.

Paluuta suunniteltiin vuoden päivät, ennen kuin muutto Uuteenkaupunkiin viimein pari vuotta sitten toteutui. Alusta asti ajatuksissa pyöri useampi mahdollinen tuleva kotipaikkakunta, mutta lopulta ratkaiseva tekijä oli Uudenkaupungin tuttuus.

– Tänne oli heti tosi tervetullut olo. Meidät otettiin vastaan lämpimästi, ja tutut pysähtyivät kaupassa aina vaihtamaan kuulumisia.

Se on varmaan se oman kotipaikan suola, Antti muotoilee.

Uusi alku tuntui kaikkiaan helpommalta tutussa ympäristössä.

– Kun jo kerran oltiin aloitettu kaikki alusta vieraassa paikassa, ei haluttu kokea sitä uudestaan. Kaiken muun lisäksi ystävystyminen on aikuisena aika haastavaa. Ugissa ystävät ja tukiverkosto olivat olemassa jo entuudestaan, Juulia sanoo.

Partasten puheessa toistuu uusikaupunkilaisten avoin ja vilpitön auttamishalu. Pieniä, arkea ilahduttavia kohtaamisia on ollut runsaasti.

Kun perhe löysi ahkeran etsimisen jälkeen sopivan omakotitalon Palomettästä, muuttopäivänä ovella odotti naapureilta konvehtirasia ja tervetulokirje. Päiväkodin eteisessäkin, touhukkaiden tenavien, kurahousujen ja kumisaappaiden keskellä, kohtaamisissa on Antin mukaan aitoa lämpöä ja sydämellisyyttä.

– Ihmiset ovat todella vilpittömiä ja mukavia. Siitä on tullut kiva olo.

Perheen arki on aidosti helpottunut muuton myötä. Asiat hoituvat pienessä yhteisössä ketterästi ja nelihenkisen perheen aikataulupaletti toimii aiempaa paremmin. Elämisen laatu on parantunut tukiverkon ansiosta.

– Uusikaupunki on kompakti ja simppeli. Arki toimii hyvin, ihmiset ovat välittömiä ja kaikissa kohtaamisissa on mukana inhimillistä lämpöä, Antti luonnehtii. – Se on ehkä pienen paikkakunnan juttu, että yhteisö toimii ja asiat hoituvat ilman ylimääräistä hässäkkää.

Perheelle tärkeä luonto on Uudessakaupungissa lähellä – ulkoilureiteille pääsee miltei suoraan takapihalta ja etenkin kesäisin Antti ja Juulia muistavat, kuinka paljon he olivat poissa ollessaan kaivanneet merta.

Partaset ovat ilahtuneita myös tavasta, jolla lapset on Uudessakaupungissa huomioitu. Kaupungin lukuisia leikkipuistoja ylläpidetään ja uudistetaan, lapsiperheille järjestetään erilaisia tapahtumia ja harrastusmahdollisuuksien kirjo on laaja.

– Jos meille aikuisille arki on sujuvaa, ei se lapsillekaan yksitoikkoiseksi käy, Antti Partanen päättää hymyillen.

^{Leikkipuistot}