”Lasten kanssa touhuaminen on parasta työssäni”

Elohopea on pudonnut lähelle kymmentä pakkasastetta, mutta Seikowin päiväkodin pihalla ei kylmää tunneta. Lapset kirmaavat lumisella pihamaalla posket raikkaasta ulkoilmasta punaisina, innoissaan äskettäin sataneesta lumesta.

Vaikka päiväkodin aikuisilla vauhti ei ole aivan yhtä kova kuin naperoilla, hekään eivät näytä palelevan.

– Mehän saamme nykyään työnantajalta ulkovaatteet, kertoo varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevä Mari Koivunen.

– Minusta on tosi hyvä, että kaikki työntekijät saavat nyt kunnon vaatteet ulkoiluun, merinovillakerrastot ja kaikki.

Kello on hieman yli kolme iltapäivällä ja Marin työvuoro alkaa olla pulkassa. Juuri säännöllinen päivätyö hänet houkutteli liki kaksitoista vuotta sitten vaihtamaan alaa.

– Tein pitkään töitä ravintola-alalla, mutta kahden ensimmäisen lapsen ollessa pieniä alkoi tuntua siltä, että haluan pois vuorotyöstä, hän selventää.

Mari aloitti lähihoitajaopinnot Novidassa. Ala tuntui omalta ja työ päiväkodissa imaisi mukaansa jo kesken opiskelun.

– Tulin tähän Seikowin päiväkotiin harjoitteluun keväällä 2014. Sillä tiellä olen edelleen, hän naurahtaa.

Työ lasten parissa tuntui heti merkitykselliseltä. Rakennuksena Seikow oli Marille tuttu jo omasta lapsuudesta – hän kävi alakoulun juuri samaisessa keltaisessa puutalossa, jossa nyt työskentelee.

– Onhan tätä tietysti remontoitu, mutta se on tehty vanhaa kunnioittaen. Tunnelma on kodinomainen ja lämmin, Mari tuumii. – Tämä on paikkana sellainen, että astui ovesta kuka tahansa, aina tervehditään. Seikowin työyhteisö on avoin ja ihana.

Työtä lastenhoitajana ehti kertyä kymmenisen vuotta, kun Mari pääsi Turun yliopistoon opiskelemaan kasvatustiedettä. Pääosin työn ohella pakerrettu kandidaatin tutkinto on viittä vaille valmis.

– Ajattelin aluksi, että en pidä mitään kiirettä opiskelun kanssa, mutta nälkä kasvoi syödessä. Aloitin siinä mielessä hyvään aikaan, että ehdin saada yhden lukuvuoden ajan aikuiskoulutustukea ja pääsin keskittymään yhdeksän kuukauden ajan opiskeluun. Tuskin muuten olisin valmistunut näin nopeasti.

Suuren avun tarjosi myös Uudenkaupungin kaupunki, joka tukee työntekijöidensä tarpeelliseksi katsottua lisäkoulutusta maksamalla palkan myös opiskelupäiviltä. Usein Mari vietti maanantait ja tiistait kampuksella Raumalla ja loppuviikon töissä. Illat ja viikonloput hujahtivat helposti koulutöiden parissa.

– Haastavinta työn ja opintojen yhdistämisessä oli juuri aikataulutus. Mitään ei voinut jättää roikkumaan tai hommat kasaantuivat heti, Mari sanoo. – Olihan se välillä rankkaa, kun aikaa piti riittää myös perheen ja lasten asioihin.

Valmistumisen häämöttäessä päällimmäinen tunne on helpotus. Taustalla väijyy kuitenkin myös jo into opintojen jatkamiseen.

– Paikka maisteriopintoihin minulla on jo olemassa, ja ehkä varhaiskasvatuksen erityisopettajan opinnotkin kiinnostaisivat…

Mutta ehkä pieni hengähdystauko nyt ensin kuitenkin, etenkin kun nuorin lapsemme on vasta eskari-iässä.

Marille yli kymmenen vuotta sitten tehty alanvaihto oli oikea ratkaisu. Varhaiskasvatus tuntuu ainakin juuri nyt alalta, jolla hän voisi viihtyä työuransa loppuun saakka.

Kotikaupunkikin tuntuu yhtä rakkaalta kuin tähänkin asti.

– En ole koskaan haikaillut pois Uudestakaupungista. Sain ehkä ravintolatyössä aikanaan ihan tarpeeksi hulinaa, joten viihdyn täällä rauhallisessa pikkukaupungissa, missä kaikki on lähellä, Mari toteaa.

Myös työn puolesta kotikaupungista löytyy sopivasti haastetta. Ilmapiiri ja puitteet ovat Marin mukaan Seikowin päiväkodissa erinomaiset ja omaan työhön on mahdollista vaikuttaa juuri sopivasti. Yhteistyö vanhempien kanssa sujuu ja arkinen puuhailu lasten kanssa on vuodesta toiseen yhtä palkitsevaa.

– Lasten kanssa touhuaminen on parasta työssäni, he heittäytyvät niin hienosti kaikkeen, hän huokaisee. – Kertaakaan en ole alanvaihtoa katunut.

Tutustu videoon (Youtube)

^{Tule meille varhaiskasvatuksen opettajaksi} (Kuntarekry.fi)