Loppusijoituspaikka sukutilalla
- Ina Tanner viihtyi puoli vuotta opiskelupaikkakunnalla ja palasi takaisin Kalantiin. – Täällä on kaikki, mitä tarvitsen.
Kohta 22-vuotias Ina Tanner on herännyt varhain. Aamuvuoro päiväkodissa alkoi kuuden jälkeen, ja jo puoli kolmelta Ina lepäilee työpäivän tehneenä kotisohvallaan Kalannissa. Touhukkaan päivän jälkeen tekee hyvää vetäytyä oman kodin rauhaan ja hiljaisuuteen.
– Pitkään ajattelin, että minusta tulee insinööri, niin kuin isästäni. Huomasin kuitenkin kaipaavani ihmiskontaktia ja työtä, jossa päivät ovat mahdollisimman erilaisia ja työnsä jäljen näkee sekä lyhyessä että pitkässä juoksussa, hän kertoo.
Ina on vastikään valmistunut kasvatustieteiden kandidaatiksi Rauman opettajankoulutuslaitokselta. Alkukesän ajan hän on työskennellyt sijaisena Kalannin päiväkodissa, elokuussa alkaa vakituinen työ varhaiskasvatuksen opettajana saman päiväkodin eri osastolla.
– On tosi hienoa, että sain vakituisen paikan nyt, kun niitä vielä on tarjolla.
Erityisen mukavalta tuntuu, että tulevakin työ löytyy juuri Kalannista. Kalannissa Ina on syntynyt ja kasvanut, ja Kalantiin hän on myös jo kertaalleen palannut. Korkeakouluopintojen alkaessa Ina asui hetken opiskelupaikkakunnalla, mutta palasi jo puoli vuotta myöhemmin takaisin kotiin.
– Paikka ei vain tuntunut omalta. Kaupunki oli minulle liian suuri, ja kaipasin sitä, että kun menen ruokakauppaan, se on sopivan pieni, ei mikään hypermarket, Ina sanoo. – Opiskelijaporukassa tuntui myös olevan jo vakiintuneet ystäväpiirit, enkä oikein mahtunut niihin.
Opintoja suoritettiin runsaasti etänä, joten Ina päätti palata Kalantiin ja hoitaa opiskelut sieltä käsin. Kun kampuksella käyntiä oli, matkat sujuivat kimppakyydillä laitilalaisen opiskelukaverin kanssa. Opintoihin kuuluvat harjoittelut hän suoritti Kalannin ja Laitilan päiväkodeissa.
– Ei ollut mitään ongelmia suorittaa tutkintoa Kalannista käsin, hän sanoo.
Parin vuoden ajan Ina on asunut yhdessä poikaystävänsä Veeti Virtasen kanssa tilavassa rivitaloasunnossa Kalannin keskustassa. Koti on Inan ja reissutöitä tekevän Veetin yhteinen kiinnekohta. Hynttyyt lyödään yhteen aina viikonloppuisin, kun Veeti palaa kulloiseltakin maanrakennusurakaltaan kotiin.
Tosin kesäisin pariskunta näkee toisiaan vielä harvemmin. Veetin drifting-harrastus pitää miehen kiireisenä ajokauden aikana.
– Tämä sopii meille tosi hyvin. Ollaan myös niin totuttu elämään näin, että jos ollaan pitkiä aikoja saman katon alla, aletaan turhaan vain nokitella toisiamme, Ina naurahtaa.
Vaikka Ina ja Veeti viihtyvät rivitaloasunnossaan hyvin, etsinnässä on jo pidempään ollut omakotitalo. Tarpeeksi iso ja rauhalliselta alueelta, Ina kuvailee.
– Pihaa saisi olla ja valmiina halli tai autotalli. Kalanti olisi sijainniltaan hyvä, mutta jos täydellinen talo sattuisi löytymään, siitäkin voitaisiin joustaa.
Kalanti on Inalle selvästi rakas paikka.
– Kaikki mitä tarvitsen, on tässä. Ruokakauppa, kirjasto, kuntosali, kukkakauppa ja jopa kauneushoitola ja hieroja. Jos isompia ostoksia on tarvis tehdä, Uusikaupunki ja Laitila ovat ihan lähellä, eikä Raumalle ja Turkuunkaan pitkä matka ole. Kalanti on sopivasti keskellä kaikkea.
Vapaa-aikakin kuluu usein kotinurkilla. Kuntosalin ja juoksuharrastuksen ohella Ina toimii kouluttajana Kalannin VPK:ssa. Kalannin paloasema, jossa VPK kokoontuu, sijaitsee sekin vain kivenheiton päässä.
Vaikka Ina on vielä nuori, tulevaisuus piirtyy hänen edessään selkeänä jopa vuosikymmeniksi eteenpäin. Loppusijoituspaikkakin Inalla on jo tiedossa. Se löytyy, luonnollisesti, Kalannista, Lahden kylällä sijaitsevalta Tannerin sukutilalta.
– Kunhan isä malttaa joskus aikanaan sitten jäädä eläkkeelle, Ina nauraa. – Olen vanhin kolmesta sisaruksesta, ja koen, että on minun tehtäväni jatkaa tilaa.
Tällä hetkellä tilalla viljellään ruista, ohraa, vehnää ja rehuhernettä. Inan suunnitelmana on suorittaa maatalouden perustutkinto, kun sukupolvenvaihdoksen aika tulee.
– Vaikka isä on kyllä sitä laatua, että mahtaako se koskaan malttaa töitä kokonaan lopettaa, vaikka eläkkeelle jäisikin. Varmaan häärää siellä neuvomassa ja puuhaamassa. Mutta onhan tutkinnosta sitten muitakin hyötyjä.
Veetikään ei ole Inan mukaan pannut pahakseen ajatusta tulevaisuudesta sukutilalla. Rauhallisen letkeä elämä maalaismaisemissa sopii pariskunnan arvoihin ja elämäntyyliin.
– Ei minua ihan helposti täältä pois saa. Kalanti on sielunmaisemani.