Minun paikkani – Mervi Levanen

Lukioikäisenä kävin usein huipulla rauhoittumassa. Toki välillä tänne tultiin myös kavereiden kanssa, mutta ennen kaikkea Kuuanvuori on ollut minulle rentoutumisen paikka. Maisemia katsellessa hermostoni rauhoittuu ja mieli tyyntyy.

Lapsena rakensimme vuorelle majaa, ja talvella laskimme huipulta mäkeä puiden välistä metsään. Kun lunta oli paljon, pudotus ei tuntunut ollenkaan pelottavalta. Enää en tosin uskaltaisi.

Kuuanvuori on paikka, jonne tuomme usein myös vieraita. Monet haluavat kiivetä ylös katsomaan maisemia. Kerran perheemme kissakin oli huomaamatta seurannut perässämme ylös asti, eikä osannut enää takaisin. Jouduimme hakemaan sen myöhemmin autolla kotiin.

Ennen koronaa kävin täällä säännöllisesti, mutta silloin kävijöitä alkoi olla niin paljon, että se vähän jäi. Kuuanvuori on minulle kuitenkin ennen kaikkea hiljaisuuden ja rauhoittumisen paikka, eivätkä suuret ihmismassat oikein sovi siihen. Toivottavasti opin taas vähitellen käymään täällä uudestaan säännöllisesti.

Joskus olen mielessäni suunnitellut tänne jotain ympäristötaideteostakin, mutta se on sitten jäänyt, kun olen ryhtynyt pohtimaan lupa-asioita. Ehkä jotain sellaistakin joskus kuitenkin voi vielä tulla.”