Luet tällä hetkellä:
Musamies
Herra Hakkarainen esiintyy lavalla.

Musamies

  • Jouni Korhosen nuorena syttynyt palo musiikkiin voi hyvin Uudessakaupungissa. Monipuolisen muusikon rooli vaihtuu sujuvasti rokkiäijästä mieskuoron ykköstenoriksi.

Kaikki alkoi Aivottomista. Se oli Jouni Korhosen ensimmäinen bändi. Rehellistä punk-musiikkia tahkonnut yhtye syntyi vuonna 1987, kun 15-vuotiaat nuoret miehet heräsivät valtavaan intoon tehdä omaa musiikkia.

Aivottomat-bändi.
Aivottomat bändin lavafiilistä. Kuva vuodelta 1989 Jouni Korhosen kotialbumista.

Esiintyminen oli Jounille tuttua jo entuudestaan Uudenkaupungin teatterin lavalta. Mopoiässä teatteri kuitenkin vähitellen jäi, ja tilalle hivuttautui musiikki. Ajan hengelle tyypillisesti Jouni hankki ensin omat soittokamat ja ryhtyi sitten opettelemaan basson soittamisen alkeita.

– Into oli aivan järjetön. Ei meitä kukaan opettanut, itse vain kokeilemalla harjoiteltiin. Vähitellen siinä sävelkorvakin kehittyi, Jouni muistelee.

Nuorten musiikkiharrastukselle oli Uudessakaupungissa jo 80-luvulla tiloja ja mahdollisuuksia. Nuorisotalon piharakennuksen bändikämpillä rokki raikui miltei yötä päivää, ja nuoria kannustettiin musiikkiharrastuksen pariin.

– Me saatiin itse järjestää bänditapahtumia, ja nuorisotoimi oli niissä paljon mukana. Esiintyjiä tuli ympäri Suomen, Jouni kertoo.

Jouni korhonen ja coprophilia-bändi. vuonna1991.
Coprophilia-bändi vuonna 1991. Kuva Jounin omasta albumista.

Punkia soittavaa ensibändiä seurasi 90-luvun taitteessa Suomea lakaisseen death metal -aallon myötä syntynyt Coprophilia. Sitten tuli Complex.

Biisit tehtiin itse. Kaikki liikenevät kesätyö- ja viikkorahat kerättiin yhteen, jotta musiikkia päästiin painamaan vinyylille. Oli tärkeää saada aikaiseksi jotain konkreettista.

– Kuunneltiin aivan järjetön määrä musiikkia ja treenattiin todella paljon. Ne biisit on kyllä niin vaikeita, ettei enää varmaan osattaisi niitä soittaa, Jouni nauraa.

Opiskeluvuosina Turussa syntyi kokeellisesti latinorytmejä ja metallikitaraa yhdistellyt Whip me nicely -yhtye. Pumppu kävi keikoilla Saksassa asti, mutta pinnan alla muhi kuitenkin jo jotain, mistä tulisi Jouni Korhosen lempilapsi.

Kymmenen vuoden opiskelukierroksen jälkeen Jouni palasi Uuteenkaupunkiin, sai koulutustaan vastaavaa työtä lastensuojelusta ja hankki puutalon kaupungin keskustasta. 1800-luvun lopulla rakennetun talon kellariin hän remontoi pienen studiotilan.

Heikki Hakkarainen soittaa lavalla bändinsä kanssa.

Ajatuksena oli tehdä soololevy.

– Opiskeluaikoina olin soittanut Kanneljärven opiston bändissä taiteilijanimellä Heikki Hakkarainen. Se on sellainen niin sanottu humppanimi eli oma toinen nimeni ja äidin tyttönimi, Jouni selittää. – Suunnitelmana oli, että levytän sillä nimellä ja hoidan kaiken soittamisen ja tuotannon itse.

Vähitellen Heikki Hakkarainen alkoi laajeta yhden miehen projektista yhtyeeksi. Kappaleiden levyttäminen hidastui, kun sovittamassa olikin yhden miehen sijaan bändillinen muusikoita.

– Hyvä niin. En olisi yksin pystynyt tekemään niin hienoja kappaleita, Jouni sanoo.

Jouni Korhosen humppanimi jäi yhtyeen nimeksi. Kuusihenkiseksi kasvaneen Heikki Hakkaraisen taival on kestänyt jo kymmenen vuotta. Yhtyeeltä on ilmestynyt kolme kokopitkää albumia ja yksi cd-single. Levytystä on odottamassa kourallinen uusia biisejä.

Oma projektinsa on ollut löytää identiteetti taustalla viihtyvän basistin sijaan bändin kitaraa soittavana keulakuvana. Mutta vaikka haaveileva Heikki Hakkarainen on osa Jounia, hän korostaa, että kyseessä on yhtye.

– Kirjoitan biisien sanat, ja ne ovat usein hyvin henkilökohtaisia, mutta biisit kasataan aina yhdessä bändin kanssa, hän sanoo.

– Tuntuu mahtavalta, että omasta kotikaupungista on löytynyt niin hienoja muusikoita bändiin mukaan.

Heikki Hakkarainen ja bändi lavalla.

Heikki Hakkarainen on Jounin tärkein musiikillinen projekti, mutta toisinaan hän pääsee hyppäämään lauteille myös Covernautti-yhtyeen basistin roolissa.

– Basistin identiteetti on Heikki Hakkaraisen myötä vähän jäänyt, mutta välillä on mukava soitella bändijätkänä Covernautissa.

Kerran viikossa “rokkiäijä” ottaa paikan Laulu-Veikkojen ykköstenorien rivissä. Mieskuorolaulu on kokeneellekin muusikolle uutta ja haastavaa.

– Tykkään siitä itse asiassa aika paljon. Lauluääni pysyy kunnossa, ja on kiva laulaa tosi erilaisia lauluja kuin mihin on tottunut, hän sanoo. – Ja onhan Laulu-Veikot tässä kaupungissa jo instituutio. Nyt vain kaivattaisiin lisää laulajia, jotta toiminta jatkuu edelleen.

Jouni Korhonen seisoo keltaisen puutalon edessä.

Pitkän linjan muusikko on kaiken kaikkiaan tyytyväinen elämäänsä Uudessakaupungissa. Arki tarjoaa kaikkea, mitä Jouni Korhonen toivoo: kiinnostavan työn lastensuojelussa, merta ja puutaloasumista sekä mahdollisuuden tehdä musiikkia rennosti, mutta sopivan tosissaan.

– Uudessakaupungissa on kiinnostava musakulttuuri, paljon oman tiensä kulkijoita, vaikkapa nyt pitkään yhdessä musiikkia tehnyt Surfing Lucifers tai kalantilainen yhden miehen Sitrus K Katkera, joka tekee tosi kokeellista hommaa.

Pikkukaupungin yhteisöllisyydessä piilee sen suurin voimavara.

– Ihmiset ovat aina hyvin pyyteettömästi mukana kaikessa, on kyse sitten levyjen kansitaiteesta tai jonkun tietyn soittimen hallitsemisesta. Tämä on hyvä paikka, Jouni Korhonen tiivistää.

Ukilife.fi on Uudenkaupungin kaupungin elinkeinopalveluiden julkaisu, jossa tuodaan esiin uusikaupunkilaista asumista ja elämäntapaa.
© Ukilife.fi - All rights reserved.