Piparkakkutalkoissa

Kaupunkiin satanut ensilumi on kuorruttanut puutalokorttelit valkoisellaan, ja pikku pakkanen nipistää poskipäitä. Tuntuu kuin marraskuinen perjantai-ilta olisi valmistellut miljöön täydelliseksi jouluisia piparkakkutalkoita varten.

Kukonmäellä, Broströmin perheen vanhan talon keittiössä, käy vilske – Heidi Broström kaulii piparitaikinaa, lapset valmistavat itselleen voileipiä ja Hanna-Leena Manderson mittaa silmämääräisesti tomusokeria kuorrutetahnaan. Lisäksi jaloissa tepastelee pari koiraa ja ovensuussa perheen isäntä Petteri valvoo huvittuneena keittiön touhuja.

– Tämänhän ei sitten kuulu olla hauskaa, hän virnistää, kun piparkakkutehtailijat pohtivat tarkkaan kuorrutteiden värisävyjä.

– Petteri ei ole kymmenen vuoden aikana koristellut ainuttakaan piparia, mutta lausuntoja kyllä riittää, kuittaa Hanna-Leena takaisin.

Hanna-Leena on saapunut piparkakkuvälineineen Broströmeille yhteisiin koristelutalkoisiin jo yli vuosikymmenen ajan. Ainoastaan kerran perinteeksi muodostunut ilta on jäänyt väliin.

– Tämä alkoi siitä, kun oltiin molemmat Viikaisilla opettajina, ja Hanski piti siellä meille muille tällaista piparkakkuiltaa, Heidi kertoo.

– Siitä lähtien ollaan talkoiltu yhdessä myös meillä.

Heidi paistaa tottunein ottein pipareita pellillisen toisensa jälkeen. Viiden kilon taikina hupenee nopeasti, ja keittiö täyttyy jouluisesta tuoksusta.

– Osa koristellaan koulussa oppilaiden kanssa. Ihan kaikkia ei ole sentään tarkoitus tehdä tänään, hän naurahtaa, kun valmiiden piparkakkujen pinot alkavat korkeuttaan huojua.

Tänä iltana pääosassa on kuitenkin itse pikkuleipien sijaan kuorrute eli pikeeri. Haluttu väri ja koostumus syntyvät Hanna-Leenan osaavissa käsissä. Yksinkertaisimmillaan pikeeri valmistuu kananmunan valkuaisesta ja tomusokerista. Erilaisia sävyjä kuorrutteet saavat elintarvikekäyttöön soveltuvista pastaväreistä.

– Tähän löytyy kyllä ihan ohjekin, esimerkiksi Kinuskikissalta, mutta itse teen silmämääräisesti, Hanna-Leena selittää. – Tykkään käyttää pikeerissä veden sijaan valkuaista. Värit säilyvät silloin kirkkaampina.

Itse tehden kuorrutteeseen saa myös juuri oikean koostumuksen: jämäkämpi pikeeri toimii rajauksissa ja kirjoituksessa ja löysempi taas, jos haluaa samaa väriä laajemmalle alueelle. Pursotus hoituu kätevimmin minigrip-pussista.

– Tämä sopii mukavasti kämmeneen ja pursotusreiän kokoa voi säädellä itse.

Hanna-Leena on askarrellut piparkakkujen koristelun parissa lapsesta saakka. Äidin ystävä kävi aina joulun alla Hanna-Leenan kotona piparkakkutalkoissa ja toi mukanaan kaikki ihanat muottinsa ja koristeluvälineensä.

Samaa perinnettä Hanna-Leena jatkaa nyt omien ystäviensä kanssa. Sesongin lähestyessä hän noutaa suuriin muovilaatikoihin pakatut pastavärit, strösselit, kimalteet ja koristeet sekä jätesäkillisen erilaisia piparimuotteja ja kiertää joulun alla useammat talkoot.

– Käyn pitämässä piparitalkoita vielä puolisoni entisessä työpaikassakin, vaikka hän ei ole työskennellyt siellä viiteen vuoteen, hän sanoo. – En itse juurikaan syö pipareita, tämä on minulle enemmänkin taideterapiaa.

Kun Broströmin lapset olivat nuorempia, kuvio sujui niin, että perheen pienimmät hoitivat koristeluhommansa ensin, ja vasta sen jälkeen oli aikuisten vuoro. Nyt pöydän ääreen mahtuvat kaikki samaan aikaan, kun siihen istuu lapsista enää Urho ystävänsä kanssa.

– Niin kauan koristellaan, kunnes ollaan tehty kaikki halutut piparit. Kun saa flow-tilan päälle, saattaa mennä yömyöhään, Hanna-Leena kertoo.

Heidi on keskittynyt piirtämään rajauksia oppilaiden joulukalenteriin meneviin merenneitopipareihin. Kädenjäljestä näkee, että koristeltu on ennenkin.

– Onnistumisen kannalta tärkeintä on, että kuorrute on oikean paksuista, hän analysoi.

Hanna-Leenalla on niksit siihenkin, jos kuorrutteen koostumus ei tyydytä.

– Jos pikeeri on turhan tönkköä, siihen voi varovasti lisätä vettä vaikka teelusikalla. Liian löysää taas voi vahvistaa tomusokerilla.

Tänä iltana valmistuu kymmeniä, jos ei jopa satoja erilaisia piparkakkuja. Parhaimpina vuosina Hanna-Leena laskee koristeltujen pipareiden määrän kohoavan lähemmäs tuhatta.

– Äidin ystävä ottaa välillä joulun alla töistä piparilomaa, hän nauraa. – Siihen en ole sentään itse vielä toistaiseksi lähtenyt.