Romieo haluaa breikata Uudessakaupungissa
- Egyptistä Suomeen muuttanut breaktanssija Bboy Rom eli Moustafa Saad haaveilee uusikaupunkilaisesta tanssiyhteisöstä. – Haluan tarjota uusikaupunkilaisille mahdollisuuden nähdä sitä tanssin maailmaa, jonka olen itse saanut kokea.
– Haluatko, että teen jonkun liikkeen? Moustafa Saad kysyy.
Seuraavassa hetkessä hän seisoo jo pää alaspäin, vain yhden käden varassa keskellä Wintterin kahvilan käytävää.
– Äh, vartaloni on vähän unessa, kun en ole hetkeen harjoitellut, hän pahoittelee, vaikka unisuudesta ei ulkopuolisen silmiin näy jälkeäkään.
Päinvastoin, fysiikan lakeja haastavat akrobaattiset suoritukset saavat ohikulkijat haukkomaan henkeään. Miten tuo voi olla mahdollista?
– Breakdance on yksi maailman vaikeimpia urheilulajeja, Moustafa vahvistaa. – Tanssitaitoa on kieltämättä vaikeaa ylläpitää, kun tekee samalla täysipäiväisesti töitä.
Juuri työt hänet toivat Uuteenkaupunkiin neljä vuotta sitten, keskellä pahimpia pandemia-ajan rajoituksia. Aluksi koti pysyi Helsingissä, sittemmin koko elämä on siirtynyt lounaisrannikolle.
– Minulla on metallialan koulutus Egyptistä. Tulin töihin Valmet Automotivelle, ja nykyisin työskentelen Vahteruksella, hän kertoo.
Ennen Suomeen muuttoaan Moustafa työskenteli kuitenkin matkailualalla. Matkailijoiden parissa hän pääsi kehittämään kielitaitoaan, ja ennen kaikkea työssä oli mahdollista hyödyntää osaamista breaktanssin parissa.
Tanssijan ammatti on aina ollut hänen suurin haaveensa.
Breaktanssi tai breikkaaminen syntyi 1970-luvun Yhdysvalloissa eriarvoisuuden repimän yhteiskunnan keskelle. Vuosikymmenten saatossa breikistä on kasvanut globaali ilmiö, joka tuo eri kulttuureita, ihmisiä ja osaamista yhteen ja luo turvallisen ja tasa-arvoisen tilaisuuden liikkua ja ilmaista itseään.
Aluksi breaktanssi tunnettiin nimellä “b-boying”, mistä juontaa juurensa myös Moustafan tanssiessaan käyttämä taiteilijanimi Bboy Rom tai Romieo. Lajille on tyypillistä, että tanssijoilla on taiteilijanimet.
Tanssija Romieo on eri tyyppi kuin kaupassa käyvä tai laskuja maksava Moustafa.
– Tunnen sisimpäni, kun tanssin.
Vaikka elämässä olisi millaisia suruja tai vaikeuksia, tanssiessa unohdan ne kaikki, maailma katoaa ympäriltäni.
Tanssiminen ruokkii sieluani ja tuo energiaa, hän sanoo.
Moustafa haaveilee samanhenkisten tanssijoiden yhteisöstä Uudessakaupungissa. Hän sanoo yhteisen harjoittelun hyödyttävän kaikkia.
– Ei kaikkien tarvitse olla breikkaajia, kunhan olisi samanlainen mentaliteetti tanssin suhteen ja synkkaisi hyvin, hän sanoo. – Minulla on edelleen sama palo tanssia kohtaan kuin joskus nuorena, vaikka en ole päässyt harjoittelemaan yhtä paljon. Mikään muu maailmassa ei tuo minulle samanlaista fiilistä.
Mahdollisuuksia tanssiharjoituksiin Uudestakaupungista löytyy hyvin: Moustafa on käynyt toisinaan treenaamassa Uudenkaupungin Urheilukeskuksessa, ja seuraavaksi hän suunnittelee varaavansa tanssisalin Wintteristä.
Yhtenä unelmana olisi saada kokoon tarpeeksi suuri määrä breikkaamisesta kiinnostuneita lapsia ja nuoria, joille hän voisi pitää tanssitunteja.
– Harjoittelu aloitetaan perusliikkeistä. On olemassa paljon lapsille ja nuorille sopivia liikkeitä, joilla pääsee kiinni breaktanssin maailmaan.
Suomen pimeä talvikaan ei tunnu Moustafasta liian pitkältä, kun pitää unelmat kirkkaana mielessä. Vaikka toistaiseksi treenaaminen on vielä satunnaista ja aika yksinäistä, Moustafa Saad uskoo, että tanssilla tulee olemaan tulevaisuudessa vielä merkittävä osa hänen elämässään.
– Vaikka arki tuntuisikin välillä siltä, että siihen ei mahdu kuin työtä ja nukkumista, ei pidä koskaan unohtaa unelmiaan. Uskon, että jonain päivänä vielä tanssin työkseni. Haluan ainakin kokeilla onnistunko, enkä luovuttaa etukäteen, hän sanoo päättäväisesti.
Uudenkaupungin liikuntaneuvonta