Sannon hemuli
- Anu Alhanen päätti jo kerran, että puutarhahommat saavat jäädä. Kymmenen vuotta sitten kutina viherpeukalossa kasvoi kuitenkin liian suureksi, ja nyt laajassa puutarhassa kukoistavat sadat eri lajikkeet.
– Minä olen vähän tällainen hemuli, Anu Alhanen naurahtaa käyskennellessään puutarhansa väriloistossa.
Sannolla sijaitsevan suloisen puutalon pihapiirissä kukkivat kymmenet, ehkä jopa sadat pieteetillä hoidetut perennat. Kaulojaan kurkottelevat kesäpäivänhatut, herkullisissa väreissä hohtavat daaliat ja vasta-avautuneet syysleimut houkuttelevat pihan täyteen pörriäisiä ja perhosia.
Eikä ihme, puutarha on hengästyttävän upea.
– Nämä kyllä vähän rehottavat nyt, Anu sanoo pahoitellen. – Minähän viettäisin kaikkein mieluiten koko kesän tässä pihalla, mutta täytyy sitä välillä vähän töissäkin käydä.
Työssään kierrätyskeskuksen toiminnanohjaajana Anu on tottunut kierrättämään. Sama teema näkyy myös puutarhassa – kun ahkerasti siementäviä ja leviäviä kasveja alkoi tulla yli oman tarpeen, Anu pakkasi jakamansa taimet peräkärryyn ja asettui torille myymään niitä muiden viherpeukaloiden iloksi.
Peräkärryn kautta sai aikanaan alkunsa myös Anun oma puutarha.
– Nordmanin Anitalla oli aikanaan Lokalahdella upea puutarha, hänen peräkärrymyynnistään hankin silloin alkuun valtavan määrän taimia. Anita kuuluu myös meihin hemuleihin, Anu sanoo hymyillen.
Innostus pihatöihin juontaa juurensa lapsuuteen. Anun mamma oli innokas puutarhaihminen, ja hänen kanssaan Anukin sai työntää sormensa multaan jo pikkutyttönä.
– Pappa taas kasvatti kasvihuoneessa kiinankaalia. Sitä kävin sitten hänen kanssaan myymässä Turun torilla. Ehkä torikauppa tuntuu siksi edelleen niin luontevalta, Anu tuumii.
Rehevästä puutarhasta ei uskoisi, että runsaat kymmenen vuotta sitten Anu ehti jo päättää, että puutarhahommat saisivat jäädä. Kun talokaupat tehtiin, tontti oli käytännössä katsoen kokonaan nurmikkoa.
Koska kukkia ei ollut suunnitelmissa laittaa, Anu päätti puolisonsa kanssa hommata vuohen. Eloa jukuripään kanssa kesti vuoden päivät.
– Kävi ilmi, että Uuno syö vähän muutakin kuin ruohoa, autoista ja katoista lähtien kaiken ja vielä naapurin alppiruusutkin, Anu nauraa.
Kun Uuno pääsi lajitoverinsa kaveriksi uuteen kotiin Laitilaan, Anu luovutti ja perusti pihaan ensimmäisen kukkapenkin. Sen jälkeen lapio ei olekaan ehtinyt levolle.
Puutarhan hoitaminen on pariskunnan yhteinen harrastus, tai ehkä pikemminkin elämäntapa. Aikaa suuri tontti nielaisee paljon, mutta antaa vielä enemmän.
– Etenkin, kun teen asiakastyötä, tuntuu ihanalta päästä työpäivän jälkeen kuopsuttamaan pihaa. Puutarhahommia tehdessä minuun laskeutuu rauha.
Innostusta ruokkii myös kohtaamiset muiden puutarhaihmisten kanssa. Yhteinen kieli löytyy yleensä heti.
– Torilla usein ehditään käydä läpi erilaiset lajikkeet ja olosuhteet ja vertailla, miten kenelläkin mikäkin menestyy, Anu kertoo.
Monivuotisten kasvien istuttamiseen Anulla on yksi vinkki: runsas kastelu istutusvaiheessa. Kun muistaa kastella taimen huolellisesti, se pääsee juurtumaan kunnolla.
– Tämä loppukesä on itse asiassa tosi hyvä aika istuttaa kasveja, kun maa on valmiiksi märkä. Keväällä saattaa olla pitkiäkin kuivia jaksoja ja säännöllistä kastelua tarvitaan paljon enemmän.
Toinen toistaan upeampia kotipuutarhojen aarteita on tarjolla tulevana lauantaina 22.8. Leijonapuistossa järjestettävässä uudessa Taimitivoli-tapahtumassa. Sinne Anukin peräkärryineen suunnistaa.