Satavuotias merikapteenin talo yhdistää sisarukset ja sukupolvet Lokalahdella
- Sisarukset Heli Kruuna-Rauvola ja Olli Kruuna ovat molemmat syntyneet lapsuudenkodissaan, heidän isoisänsä rakentamassa ja kahden merikapteenin asuttamassa sukutalossa Lokalahdella.
Salvianvihreä talo Lokalahden kirkonkylässä on maastoutunut loppukesän rehevään luontoon niin, että sitä tuskin erottaa tieltä.
Siellä se kuitenkin seisoo jykevästi paikalla, johon sisarusten merikapteeni-isoisä ja hänen puolisonsa sen rakensivat perheensä kodiksi vuonna 1914.
Saman suvun hallussa jo kolmatta polvea elävä talo huokuu historiaa ja tarinoita. Siellä on koettu niin sota-ajat, mutta myös iloittu elämän jatkumisesta ja lasten syntymistä.
− Isoäitini oli kolmekymmentä vuotta isoisääni nuorempi ja hän jäi leskeksi, kun äitini oli yksivuotias, Heli taustoittaa sukunsa elämänkulkua yli satavuotiaassa kodissaan.
Kaksilapsisen perheen kuopus Mirja, Helin ja Ollin äiti, valitsi hänkin puolisokseen merenkulkijan ja merikapteenin. Nuori pari asettui asumaan samaan sukutaloon morsiamen äidin kanssa.
Kun Helin ja Ollin isä seilasi maailman merillä, naiset pitivät huolta lapsista ja kodista.
Nyt talossa ovat asuneet jo parinkymmenen vuoden ajan Heli ja hänen puolisonsa, Turusta kotoisin oleva Ilkka Rauvola.
− Lokalahtelaiset isoäitimme olivat naapureita ja ystäviä.
Me tosin aloitimme seurustelun Turussa, kun Heli käveli vastaani Tuomiokirkkosillalla vuonna 1966, Ilkka kertoo.
”Oletkos sinä Kruunan Heli”, Ilkka avasi keskustelun. − Sitten menimmekin jo aika pian yhdessä elokuviin, Heli muistelee hymyillen.
Molemmat ovat tehneet elämänuransa Uudenkaupungin kaupungin palveluksessa, Heli kaupungin matkailu- ja tiedotussihteerinä ja Ilkka kulttuurisihteerinä.
Helin pikkuveljeä Ollia vetää Lokalahdelle edelleen paitsi sisar myös heidän isänsä 1980-luvulla rakentama vapaa-ajan asunto Kaidanmaan saaressa.
Olli on ansioitunut kirurgi ja hän on työskennellyt Helsingissä ja Rovaniemellä. Hänet valittiin Vuoden kirurgiksi muutama vuosi sitten.
Kansainvälisen SPR:n palveluksessa hän on auttanut sota- ja kriisialueilla haavoittuneita ihmisiä ympäri maailmaa.
− Sain innostuksen opiskella lääkäriksi Ruotsissa, kun olimme Helin kanssa kesätöissä sairaala-apulaisina Tukholmassa 1970-luvulla.
Sisarukset muistelevat mielellään lapsuuttaan, jolloin kodin pihapiirin navetassa oli pari lehmää ja pihalla käyskenteli kanoja. Sikojakin isoäidillä oli omiksi tarpeiksi.
Vesijohto ja vessa merikapteenin taloon rakennettiin 1960-luvun alkupuolella ja televisiota mentiin katsomaan naapuriin.
− Isämme oli sitä mieltä, että telkkari on tarpeeton ja vie aikaa opiskelulta.
− Isämme oli sitä mieltä, että telkkari on tarpeeton ja vie aikaa opiskelulta, Lokalahden Leiskun riveissä nuoruudessaan urheillut Olli naurahtaa.
Merikapteeni-isä avasi lapsilleen telkkaria avaramman ikkunan maailmaan: hän otti kesäisin lapset mukaansa rahtilaivaan.
− Saimme tutustua Euroopan satamiin ja moniin maihin, Heli kertoo.
Sisarusten äiti oli innokas lukija ja hän puolestaan kantoi Lokalahden kirjastosta aina luettavaa lapsilleenkin.
Lokalahti on Helin mielestä edelleen mitä mainioin paikka asua.
− Kauppa, kampaamo, pankki, posti, matkahuolto, kirjastoauto, kahvila-ravintola, kuntosali, frisbeegolfrata, Heli alkaa luetella kotipaikkansa palveluja.
− Niin ja tenniskenttä, jossa voi pelata ilmaiseksi.
Lokalahti on Helin mielestä edelleen mitä mainioin paikka asua.
Lapsenlapsemme ihmettelivät juuri viimeksi täällä lomaillessaan, miten täällä pääsee pelaamaan tennistä ilman ajanvarausta, hän jatkaa.
Kulttuuritoiminta on Uudessakaupungissa vireää. Ilkka on vakiokävijä Uudenkaupungin teatterissa ja Crusell-viikon konserteissa.
− Kulttuurikeskus Cruselliin sen perustamisvuonna hankitut ranskalaiset lentokonetuolit ovat edelleen hyvässä kunnossa, eläkkeellä oleva kulttuurisihteeri myhäilee tyytyväisenä.
Olli esittelee ylpeänä kotiseutunsa lempikohteita, kuten taidetalo Pilvilinnaa ja Pakkahuoneen eläväistä vierasvenesatamaa.
Heli ja Ilkka viihtyvät mainiosti myös kotonaan eivätkä kaipaa sen kummempaa tekemistä. Lasten ja lastenlasten vierailut ovat aina odotettuja.
Elämänilo kumpuaa pienistä asioista, kuten kerran päivässä pelatusta sanapeli Scrabblesta kahvikupin ääressä.
Teksti ja kuvat Eija Eskola-Buri.