“Tänne haluan juurtua ja rakentaa elämäni”

Haastatteluhetkellä Helmi Hento laskee täysi-ikäistymiseensä olevan aikaa nelisen kuukautta. 18-vuotispäivä on odotettu, mutta ehkä hieman totutusta poikkeavasta syystä: Helmi odottaa ennen kaikkea saavansa lisää vastuuta työelämässä.

– Tykkään tehdä töitä, paljon kaikkea erilaista. Täysi-ikäisenä mahdollisuudet ja vastuut kasvavat eri tehtävissä. Sitä odotan, hän sanoo.

Muutamaa kuukautta aiemmin Helmi on siirtynyt lähihoitajaopinnoissaan oppisopimusopiskelijaksi. Käytännössä se tarkoittaa ammattitaidon karttumista työpaikalla Kappelimäen koulussa kehitysvammaisten lasten ja nuorten ohjaajana ja opiskelua itsenäisesti. Koululla, Uudenkaupungin ammattiopisto Novidassa, Helmi käy kerran viikossa.

– En ole koskaan oikein ollut koulun penkillä viihtyvää tyyppiä, joten tämä sopii minulle tosi hyvin. Opin parhaiten tekemällä, ja oppisopimus tuntuu itselleni toimivalta ratkaisulta.

Helmi on jo 17-vuotiaana unelma-alallaan. Hän kertoo aina viihtyneensä hyvin ihmisten kanssa ja haaveilleensa jo lapsena työurasta kehitysvammaisten lasten ja nuorten parissa. Oppisopimustyön ohella Helmi tekee vuoroja Pruukin Kotihoidossa. Tulevana kesänä työpaikka löytyy kuitenkin Santtiorannan leirintäalueelta.

– Vaikka sydän on hoitoalalla, tuntuu ihanalta välillä tehdä jotain ihan muuta ja saada lisää näkemystä ja kokemusta toiselta alalta, hän tuumii.

Helmi lähestyy ikää, jossa asfaltti polttelee jalkojen alla ja maailmalle lähtö alkaa kiehtoa. Monista ikätovereistaan poiketen Helmi ei kuitenkaan haaveile sykkivistä suurkaupungeista. Hän haluaa jäädä töihin Uuteenkaupunkiin.

– Viimeiset peruskouluvuodet olivat minulle vaikeita, silloin oli suurempi palo lähteä täältä pois. Nyt sellaista oloa ei enää ole. Haluan olla täällä, Helmi sanoo. – Vielä olen vähän kahden vaiheilla, menenkö valmistumisen jälkeen töihin vai inttiin. Armeija on yksi suurista haaveistani, joten voi olla, että kallistun siihen. Ehkä ensin inttiin ja sitten takaisin tänne töihin.

Pidemmän tähtäimen unelmana hänellä on erityisopettajan ammatti. Nykymuotoinen opiskelu etäyhteyksineen laajentaa mahdollisuuksia asuinpaikan valinnassa opiskeluaikanakin.

– Selvittelen parhaillaan, kuinka paljon opintoja olisi mahdollista suorittaa muuttamatta pois Ugista, Helmi kertoo.

Uudessakaupungissa Helmiä viehättää yhteisöllisyys. Kaupungissa kasvaneena lähellä on laaja läheisten luoma verkosto, joka tuo arkeen turvaa. Kaupassa vastaan tulee sopivassa suhteessa tuttuja ja tuntemattomia, ja kaupunki “hehkuu vanhaa kauneutta”.

– Kun minulla oli yläasteen aikana vaikeaa, löysin turvapaikan Uudenkaupungin teatterilta ja seurakunnasta. Niistä tarjottiin minulle turvallinen yhteisö silloin, kun olin tosi eksyksissä. Molempien toiminnassa olen edelleen aktiivisesti mukana, Helmi kertoo.

Helmi on kasvanut suuressa ja tiiviissä perheessä. Nyt hän asuu isosiskonsa sekä koiran ja kahden lemmikkirotan kanssa lapsuudenkodin pihapiirissä. Vanhemmat ja kolme nuorempaa sisarusta asuvat muutaman askeleen päässä toisessa talossa.

– Perhe on elämäni rikkain asia. Vaikka meitä on seitsemän ja kaikilla on omat menonsa ja kiireensä, meille on tosi tärkeää järjestää yhteistä aikaa, Helmi sanoo. – Nyt, kun asun eri talossa kuin pienemmät sisarukset, on ollut ihana huomata, että he saattavat joskus vain tulla ovesta sisään ja rojahtaa sängylle. Vaikka tehtäisiin kaikki omia juttujamme, hakeudutaan silti usein lähekkäin.

Perhe, suku, läheiset ystävät ja tärkeiksi tulleet yhteisöt teatterilla ja seurakunnassa ovat kiinnittäneet Helmin jalat vahvasti uusikaupunkilaiseen maaperään. Vaikka todennäköistä on, että opinnot vievät jossain vaiheessa elämän muualle, paluusuunnitelma on jo valmiina.

– Varmaan kaikille nuorille tulee se vaihe, kun haluaa nähdä maailmaa. Uskon, että itsekin jossain vaiheessa hetkellisesti asun jossain muualla, ehkä ulkomailla. Mutta Uusikaupunki on se paikka, mihin haluan palata, kun alan perustaa perhettä. Tämä on se kaupunki, mihin haluan juurtua ja rakentaa elämäni.