Tartteks kyytti? Kutsu Vuki!

Eletään yhtä loppuvuoden päättymättömän harmaista perjantaiaamuista, kun asetun linja-autoasemalle odottamaan Vukikyytiä. Miika Puukki on luvannut noukkia minut mukaansa seuraamaan kutsuvuoron ajoa.

Sää on sumea, ja kostea asfaltti tuntuu imevän lopunkin päivänvalon. Keli ei varsinaisesti houkuttele ulkoilemaan, ja ilahdun, kun bongaan asemalle kääntyvän pikkubussin. Se on toinen arkisin kaupunkia kiertävistä Vuki-autoista.

– Tässä on kuule tainnut käydä nyt pieni sekaannus, Puukki pahoittelee, kun nousen bussiin. – Pääosa aamulle varatuista kyydeistä on nyt juuri tuolla toisella autolla. Mutta jospa me jutellaan hetki ja hyppäät sitten siihen toiseen kyytiin, niin pääset jututtamaan asiakkaita.

Näin sovimme.

Miika Puukki on aloittanut melko tyypillisen työpäivänsä tuntia aiemmin. Aamupäivän hän suhaa tilausten perässä Vukikyydillä ja siirtyy iltapäivällä kuskaamaan koululaisia Wintteristä Lepäisten kautta Pyhämaahan.

Vuki-vuoro alkaa aina arkisin aamuyhdeksältä. Käytännössä kyydit pyörivät koululaisten aikataulun mukaan – loma-aikoina myös kutsuvuorot lomailevat.

– Ja nythän tämä aikataulu vielä laajeni.

Aiemmin ajoimme vain kahteen saakka iltapäivällä, mutta syyslukukauden alusta kyytejä on ollut tilattavissa viiteen saakka.

Kuskista huomaa, että hän on Vukista innoissaan. Kutsupohjainen liikennepalvelu mahdollistaa uusikaupunkilaisille edullisen ja ympäristöystävällisen tavan liikkumiseen. Kyyti tilataan lähimmälle korttelipysäkille, joita on kaupunkialueella jo yli sata.

– Kyllä minä pidän kovasti tästä hommasta, hän myöntää. – Ajattelen, että tämä on aidosti todella hyvä palvelu paikallisille. Ne, jotka ovat Vukikyydin löytäneet, kehuvat ja käyttävät tätä ahkerasti. Kunpa vain saataisiin tästä tietoa vielä laajemmalle yleisölle.

Ehkä tämä juttu auttaa siihen, mietin, kun Puukki starttaa pikkubussin ja kuljettaa minut toiselle autolle. On aika vaihtaa kyytiä.

Issam Kassabi toivottaa minut tervetulleeksi kyytiin vähintään yhtä leveästi hymyillen kuin kollegansa. Tänään aamupäivän kyydit ovat osuneet enimmäkseen hänen kuskattavakseen, toisinaan toisin päin, välillä kyytejä on tasaisemmin. Päivästä ja asiakasmäärästä riippuen.

Ensimmäiseksi suuntaamme Hakametsään. Honkatien pysäkillä odottelee vakioasiakas Terttu Kauranta, ja muutaman pysäkin päästä nousee kyytiin hänen poikansa Janne Nieminen.

Kaksikko kertoo hyödyntävänsä Vukia kolmesti viikossa mennen tullen, toisinaan useamminkin.

– Minä jäin kävelemään, kun mieheni kuoli. Ei sitä oikein tässä iässä enää autokouluunkaan lähdetä, Kauranta tuumii.

– Tällä pääsee käymään kätevästi kaupungilla, eikä ole kotiovelta pysäkille pitkä matka.

Nieminen kiittelee myös kyydin huokeaa kolmen euron hintaa.

– Tämä on hirveän kätevä myös silloin, kun tulee asiaa terveyskeskukseen. Kun edellisenä päivänä soittaa ja varaa kyydin, sen saa juuri sopivasti oikeaan aikaan.

Kun kyyti saapuu keskustaan, Kauranta ja Nieminen kapuavat ulos ja jatkavat asioilleen. He edustavat tällä hetkellä Vukikyydin keskivertoasiakkaita: Miika Puukin mukaan kyytiä hyödynnetään etenkin juuri kauppa-asiointiin ja terveyskeskuskäynteihin. Työikäisiä ja perheitäkin asiakkaista löytyy, mutta aktiivisimmin palvelua käyttävät ikäihmiset.

Seuraava asiakas noudetaankin kyytiin Sakunkulman päiväkeskukselta. Päivi Helle kertoo olevansa matkalla terveyskeskukseen.

– Tämähän on aivan hirveän kätevä palvelu, hän hihkaisee heti istuessaan alas. Minulle Vukikyyti mahdollistaa esimerkiksi lääkärikäynnit.

Tuntuu mukavalta, kun pääsen liikkumaan itsenäisesti, eikä tarvitse stressata, pääseekö joku lapsista heittämään.

Helle tutustui kutsupalveluun juuri Sakunkulmassa. Päiväkeskuksen asiakkaat ovat hänen mukaansa ahkeria Vukin käyttäjiä.

– Kaikki kovasti kehuvat tätä palvelua. Kunpa tämä nyt vain jatkuisi.

Saavumme määränpäähän. Päivi Helle kiittää ja nousee kyydistä.

– Miljoona ruusua Vukikyydille! hän huikkaa vielä ovenraosta, ennen kuin Issam Kassabi kaartaa kohti seuraavaa noutopaikkaa.

– Kiirettä pitää, hän naurahtaa ohjatessaan autoa kohti marketin parkkialuetta.

Terttu ja Esko Jaakkola nostelevat kyytiin ensin täpötäydet ostoskassit ja kipuavat autoon sen jälkeen itse. Issam vaihtaa tuttujen asiakkaiden kanssa kuulumiset ja kääntää samalla auton nokan kohti Santtiota.

Jaakkolan pariskunnalle Vukikyyti on osoittautunut tarpeelliseksi sen jälkeen, kun Esko joutui luopumaan ajokortistaan heikentyneen näkökyvyn takia.

Matka kotoa isompaan ruokakauppaan olisi turhan pitkä käveltäväksi.

– Kyllä meidän pari kertaa viikossa tulee tätä kyytiä tilattua, Esko Jaakkola ynnää. – Palvelu on oikein hyvä ja mahdollistaa kauppareissut, kun meni se korttikin.

Kyydin voi tilata kätevästi verkkopalvelusta, mutta soittamallakin se onnistuu. Kyytimaksu maksetaan autossa.

– Me ollaan tykätty tilata soittamalla, Terttu Jaakkola kertoo. – Välillä ollaan käyty terveyskeskuksessakin. Oikein tyytyväisiä ollaan oltu tähän palveluun. Ja kuskit ovat hirveän mukavia ja joustavia.

Santtiosta Issam Kassabi suuntaa taas kohti Hakametsää ja sieltä Sorvakkoon ennen lounastaukoaan. Minä hyppään kuitenkin matkalla pois kyydistä ja jätän hymyilevän kuskin jatkamaan työpäiväänsä.

Takaisin työkoneen ääreen lampsiessani huomaan itsekin hymyileväni. Hyväntuuliset kohtaamiset yhteisellä matkalla onnistuvat nostamaan mielialaani, vaikka päivä näyttää edelleen yhtä tasaisen harmaalta kuin lähtiessäni.

Pitääpä muistaa hypätä kyytiin useamminkin.

Lue lisää kutsuvuoron tilaamisesta (uusikaupunki.fi)