Tuulan kanssa kirjastossa
- Tuula Amberlan työpäiviin on tullut uudenlaista vipinää sen jälkeen kun peruskorjauksen läpikäynyt pääkirjasto sai ovensa auki elokuussa. Uudistuneeseen kirjastoon haluavat nyt kaikki – eikä ihme.
Tuula Amberla huokaisee istahtaessaan kirjaston kotiseutuhuoneen vantteran tammipöydän ääreen marraskuisena perjantai-iltapäivänä. Hän on tänään iltavuorossa, mutta aamupäivällä on riittänyt jo tohinaa: ensin ryhmä eskarilaisia, joiden kanssa on tutustuttu paitsi kirjoihin myös kirjastoon ja sen toimintaperiaatteisiin, sitten pyhämaalainen koululaisryhmä, joka oli yhdistänyt uimahallireissuunsa retken kirjastoon.
– Ja eilen oli satutunnilla 85 osallistujaa, hän hihkaisee. – Siinä piti jo vähän käyttää mielikuvitusta, että saatiin kaikki sopimaan. Mutta kyllä me sitten mahduttiin, ja meillä oli suunnattoman hauskaa.

Monelle Tuula Amberlan nimi on tuttu musiikkimaailmasta – kukapa meistä ei olisi tapaillut Tuulan tutuksi tekemää Lulua joskus karaokelavalla. Laulukeikkoja hän heittää edelleen, mutta päätyö on löytynyt kirjastomaailmasta jo vuosikymmeniä, Uudenkaupungin kirjastosta viimeiset kymmenen vuotta.

Tuula oli siis paikalla runsaat viisi vuotta sitten, kun Uudenkaupungin pääkirjasto muutettiin remontin alta väistötiloihin ja menneenä kesänä, kun muuttolaatikot kärrättiin takaisin.
– Me pakkasimme ja järjestimme kaikki 65 000 nidettä itse. Ihan heti ei olisi jaksanutkaan muuttaa takaisin, oli siinä niin kova homma, Tuula kertoo.
Alkujaan kouluksi vuonna 1854 valmistunut kirjasto avasi ovensa viimein elokuussa. Perusteellisesti korjattu kirjastotalo sai remontissa kokonaan uuden elämän ja on nyt kuin karamelli värikkäine tapetteineen, näyttelytiloineen ja pehmoeläimineen.
Remontin valmistumista odotettiin hartaasti, ja se näkyy myös kävijätilastoissa.
– Vuosittaiset tilastot julkaistaan aina huhtikuussa, mutta nyt jo nähdään kuinka sekä kävijöiden että lainausten määrät ovat lisääntyneet. Uusia kirjastokorttejakin kirjoitetaan koko ajan, Tuula iloitsee.

Lasten- ja nuortenkirjojen lainausmäärät ovat kasvaneet jopa kolmellakymmenellä prosentilla. Osaston informaatikkona työskentelevää Tuulaa se ilahduttaa. Hän on saanut olla mukana uudistuneiden osastojen suunnittelussa alusta saakka.
– Uudet tilat ovat monilta osin toiveidemme mukaiset, hän kertoo. – Lastenosastosta tuli juuri sellainen kuin toivoin, samoin tapahtumatilasta. Ja yksi tosi kiva juttu on, että saatiin erikseen osastot lapsille ja nuorille.
Osastojen järjestys myllättiin remontissa uusiksi, ja kaunokirjallisuus löytyy nyt vanhalta lastenosastolta, talon suurimmasta yhtenäisestä tilasta, josta avautuu näkymä lahden yli. Rantamakasiinien syvänpunainen sävy toistuu hauskasti seinien tapetissa.

Herkullisia ovat värit myös lastenosastolla. Oman lisänsä leikkisään tunnelmaan tuovat Raija Nokkalan maalaukset sekä hyllyillä lasten lukemista valvovat suloiset pehmoeläimet.
– Ensimmäisenä aamulla käyn aina katsomassa, että lastenosasto on kunnossa. Osastojen siistiminen on itse asiassa aika suuri osa tätä työtä, Tuula sanoo.
Asiakaspalvelun, tapahtumien ja järjestelyn ohella kirjoja pitäisi ehtiä myös lukea. Koululaisille suunnatut kirjavinkkaukset ovat osa kaupungin kulttuurikasvatussuunnitelmaa ja tärkeä osa Tuulan työtä.
Jotta hän tietää, mitä vinkata, uusiin niteisiin on ehdittävä tutustua.

– Oma työni pohjautuu paljon juuri kulttuurikasvatussuunnitelmaan ja sen noudattamiseen. Tietysti yritetään aina vastata kaikkiin vierailuihin ja ideoihin myöntävästi, jos vain suinkin ehditään.
Miltä suomalainen lastenkirjallisuus sitten ammattilaisen silmiin näyttää? Tuula osaa heti luetella nipun taitavia lastenkirjailijoita, kuten Roope Lipastin, Maria Kuutin, Paula Norosen ja Tapani Baggen.

Kokonaiskuvassa kotimaisissa lastenkirjoissa tuppaa Tuulan mukaan olemaan hieman synkkiä sävyjä.
– Joskus mietin, että suomalaiset kirjoittavat lapsille aika vakavia kirjoja. Ehkä niissä voisi irrotella kevyemminkin, hän pohtii. – Kotimaisissa lastenkirjoissa vakavat asiat sanotaan aika suoraan, kun taas vaikkapa englantilaisissa synkemmät teemat voi kyllä aavistaa, mutta itse tarina on kevyt ja iloinen.
Juuri nyt hyllyiltä aletaan etsiskellä jouluista luettavaa. Mutta oli kirjan teema sitten mikä tahansa, siihen on turvallista tutustua kirjaston hurmaavalla lastenosastolla, suuren Kauno kirjastokanin pehmeässä kainalossa.
Jouluisia lukuvinkkejä kirjaston henkilökunnalta:
Lapsille
Reider, Katja: Pörröinen jouluyllätys
Metsän eläimet riitelevät kaiken aikaa, vaikka huomenna on joulu. Kun lumen keskeltä löytyy pikkuinen koiranpentu, alkaa tapahtua ihmeitä
Jäntti, Riikka: Tervetuloa joulu!
Pikku hiiren 24 tarinaa – Joulun puuhia pikku hiirten kertomana.
Toivola, Jani: Joulukalenteritalo
Maisa on muuttanut uuteen kotiin. Luukku kerrallaan hän tutustuu muihin talon värikkäisiin asukkaisiin.
Mauder, Katharina: Joululuolassa on vielä tilaa
Kaikki lumisen talvimetsän eläimet ovat innoissaan joulusta! Paitsi yksi… Kärttyisä Kustaa-karhu on hurjan pahalla tuulella! Se kököttää luolassaan ja murahtelee ja mörähtelee yksikseen.
Aikuisille
Storm, Sara: Rakas kuusivaras ja muita romanttisia joulutarinoita
Moni asia voisi pilata joulun, mutta Sara Stormin humoristisissa tarinoissa synkän mutkan takana väijyykin iloinen yllätys.
Antell, Ann-Christin: Puuvillatehtaan joulutarinat
Historiallisen romantiikan kuningattaren rakastetut Puuvillatehtaan joulutarinat yhteispainoksena.
Johnson, Milly: Kirsikoita ja joulun taikaa
Joulun lämpöä täynnä oleva kertomus kuudesta ihmisestä, jotka ennennäkemätön lumimyrsky heittää yllättäen yhteen.
Joulutarinoita ja kylmiä väreitä, novellikokoelma
Pohjoismaisten rikoskirjailijoiden parhaimmisto kokoontuu viettämään joulua, eikä juhlista puutu yllättäviä tilanteita, jäätävää tunnelmaa ja pinnanalaisia jännitteitä.
Hyry, Antti: Mitä saa olla
Ei kaikkein tavanomaisin joulukirja. Romaanisarja sisältää monta joulua: joka kirjassa joulu on vuoden ehdoton kohokohta. Etenkin Kotona, Alakoulu sekä Isä ja poika sisältävät kohtauksia, joissa voi eläytyä lapsen mielenmaisemaan ja kokemukseen joulunvietosta 1930-luvun lopun uskonnollisessa agraariyhteisössä. Lapsen oma ajattelu ja havainnot tuntuvat aidoilta.
Teksti ja kuvat: Päivi Sappinen



