Yhteinen unelma todeksi maaseudun rauhassa
- Pinja ja Sami haaveilivat pitkään elämästä keskustan ulkopuolella. Unelmien koti löytyi lopulta Pyhämaan rajalta, suloisen lammen rannalta.
Pinja Vaitiniemen ja Sami Kantolan kotitalo on kuin suoraan piirretystä maalaisunelmasta: punainen tupa, kukoistavat perennapenkit, oma suloinen lampi ja pieni metsätilkku. Nuori pari elää juuri nyt unelmaansa – arkea maaseudun rauhassa, sopivan matkan päässä työpaikoista ja keskustan palveluista.
– Tämä on syrjässä, mutta ei kuitenkaan liian kaukana, Pinja sanoo.
– Asioille hurauttaa tästä kymmenessä minuutissa.
Sekä Pinjalla että Samilla on vakituinen työpaikka Uudessakaupungissa, joten heille oli alusta asti selvää, että kotia etsittäisiin keskustan ulkopuolelta, mutta kuitenkin tutun kotikaupungin rajojen sisältä.
– Vaikka hakualue oli aika laaja, halusimme jäädä nimenomaan Ukiin, nuoret kertovat.
Kaksikko on pitänyt yhtä nuoresta iästään huolimatta pitkään. Kihloissakin Pinja ja Sami ovat ehtineet olla jo kuusi vuotta. Yhteinen haave omasta kodista luonnon keskellä ehti kyteä vuosia ennen toteutumistaan runsaat pari vuotta sitten.

Sitä oikeaa etsittiin pitkään ja hartaasti. Kun julkisessa myynnissä ei tuntunut olevan sopivaa, Pinja ja Sami kokeilivat onneaan jakamalla lappuja mahdollisesti kiinnostavien kohteiden postilaatikoihin.
Vastauksiakin tuli, mutta sopivaa ei tahtonut löytyä.
Kunnes Pinja julkaisi ilmoituksen Facebookissa. Kun pariskunta astui ulos autosta nykyisen kotinsa pihamaalla, tunne oli aivan erilainen kuin minkään aiemman talon kohdalla.
– Tuli heti olo, että tämä se on, Sami sanoo.
Tonttia kiertäessä toiveet unelmakodista täyttyivät yksi kerrallaan. Kauniin talon ja vehreän piha-alueen kruunasivat metsäpalstan nuotiopaikka ja oma pikkuruinen ranta takapihalla.
Elämänmuutos keskustassa sijaitsevasta kerrostalosta luonnonrauhaan on ollut suuri. Töitä tiluksilla riittää vuodenajasta riippumatta, mutta se pariskunnalle sopii.
– Eihän tässä vapaa-ajan ongelmia ole, Sami myöntää. – Nautin puuhastelusta talossa ja tontilla. Jo lapsena vietin kaikki kesäni sukulaisissa Pohjanmaan maaseudulla. Olen saanut aika perinteisen kasvatuksen, ja tykkään vanhan ajan meiningistä.
Myös Pinja viihtyy pihahommissa. Laaja puutarha muokkautuu kukkapenkki kerrallaan enemmän omannäköiseksi. Apuna suunnittelussa on ollut Pinjan äiti, ja isovanhempien pihalta siirretyt kasvit saavat nyt uuden elämän nuoren parin puutarhassa – lammen rannalle istutettujen perintödaalioiden valtavat kukinnot suorastaan hehkuvat syysauringon valossa.

Uudesta kodista innoissaan on ollut myös parin labradorinnoutaja Nuutti, jolla on vapaata tilaa kirmata pihalla ja metsässä. Uusia tuttaviakin Nuutille on löytynyt – metsäneläinten lisäksi lähimmässä naapurissa asustelee koirakavereita, hevosia ja poni.
Nuorelle parille Uusikaupunki tarjoaa kaiken, mitä he ovat toivoneet: kiinnostavat työt ja kotipaikan, jossa on mahdollisuus toteuttaa itseään. Sami viihtyy erinomaisesti työssään työnjohtajana Vahteruksella, Pinja omassaan lähihoitajana. Päivätyönsä ohella Pinja opiskelee parhaillaan sosionomiksi ja keikkailee valokuvaajana.
Töiden ja opintojen vastapaino löytyy puuhastelusta kotona.
– Minulla on sellainen olo, että täällä pystyn maadottumaan, Pinja sanoo.
– Olen ehkä vähän vanha sielu. Rauhallinen elämä sopii minulle.
Kun Pinjan ja Samin tulevatkin unelmat ovat yhteisiä, niitä kohti on turvallista astella käsi kädessä. Juuri nyt perheessä olisi tilaa vaikkapa muutamalle lampaalle. Tai kanoille.
– Tykkään tosi paljon eläimistä, ja haaveilen, että voisin tehdä joskus jotain eläinavusteista työtä, Pinja sanoo. – Jos voitettaisiin lotossa, ottaisin lampaita heti. Tästä tulisi sellainen ihana kotieläinpiha.
– Eiköhän me sitten ostettaisi joku isompi paikka, Sami vastaa.
Pinja katsoo Samia hämmästyneenä.
– En minä täältä enää mihinkään lähde.
Niinpä. Mihinkäs sitä ihminen kotoaan lähtisi.
Teksti ja kuvat: Päivi Sappinen



