Muusikosta mulperimieheksi
- Janne Lassila vaihtoi basson puutarhalapioon ja luennoi nyt väsymättä ekologisesti kestävästä viljelystä ja omavaraisesta ruoantuotannosta. – Kun me pidetään huolta elonkirjosta, se pitää huolen meistä.
Tämän jutun alkuun on syytä käydä rehellisesti läpi yksi seikka – puutarhuri Janne Lassila asuu Laitilassa. Kytkös on kuitenkin sen verran ohuenlainen, että hänen voidaan katsoa täyttävän omintakeista uusikaupunkilaista elämäntapaa kuvailevassa verkkolehdessä esiintymisen kriteerit.
– Voit kirjoittaa sinne, että monien sattumusten summana olen nyt päätynyt hetkellisesti Laitilaan, Lassila muotoilee ja virnistää ilkikurisesti.
Todellisuudessa hän on kasvanut Uudessakaupungissa ja käy isänsä luona Lepäisillä viikoittain. Lapsuudenkodin tiluksilla sijaitsee myös Lassilan koepuutarha, mihin hän istuttaa harvemmin Suomen leveysasteilla tavattuja kasveja, kuten pähkinää ja mulperia.
Palataan kuitenkin vielä muutama vuosi taaksepäin, vuoteen 2016, Helsingin Kevätmessuille. Siellä Lassila päätti nimittäin vaihtaa alaa.
– Lumipallo oli lähtenyt pyörimään jo aiemmin, kun ryhdyttiin veljeni kanssa remontoimaan Lepäisten kodin puutarhaa. Olin jo pidempään pohdiskellut, lähtisinkö puusepäksi vai puutarhuriksi, ja lopulta Työtehoseuran opettaja rekrytoi noilla messuilla minut opiskelemaan puutarha-alaa, Lassila kertoo.
Taskussaan hänellä oli jo musiikkipedagogin pätevyys, mutta keikkamuusikon ja opetustöiden epävarmuus oli alkanut leipäännyttää. Puutarhurin opinnot saivat lisäpontta, kun hän törmäsi netissä permakulttuuriin.
Luonnon omia tapoja jäljentävä ajattelumalli sopi täydellisesti Lassilan maailmankatsomukseen.
– Permakulttuurissa yritetään jäljitellä luontoa mahdollisimman paljon siinä, mitä tehdään. Sen sijaan, että istutettaisiin koristekasveja, laitetaankin monivuotisia hyötykasveja, joista saadaan satoa. Ja koko ajan pidetään huolta maaperästä, pieneliöistä ja elonkirjosta, jotta se myös pitää huolen meistä, hän tiivistää.
Koulutuksen ja oivallusten myötä syntyi Suutarhuri – Lassilan viheralan yritys, jonka koko toimintaa kehystää holistinen näkökulma luontoon, ihminen sen yhtenä osana. Hän tietää, että pientäkin pihaa suunniteltaessa voidaan tehdä merkittävästi lähiluonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia ratkaisuja.
Jos haluaa ekologisesti permakulttuuritwistillä suunnitellun pihan, jossa on monipuolinen hyötykasvisto, olen oikea tyyppi.
– Minä en ole varmaankaan oikea henkilö suunnittelemaan tuija-aitaa, siirtonurmea ja trampoliinia, mutta jos haluaa ekologisesti permakulttuuritwistillä suunnitellun pihan, jossa on monipuolinen hyötykasvisto, olen oikea tyyppi.
Moni ei ehkä tiedä, että useat perinteiset kotipihojen kasvit sopivat ravinnoksi. Esimerkiksi kuunlilja on syötävä kasvi, Lassila sanoo.
Muutaman vuoden jälkeen Lassila siirtyi yrityksineen pääkaupunkiseudulta Varsinais-Suomeen. Äidin talo Laitilassa kaipasi remonttia ja Lepäisten koepuutarha huolenpitoa.
Sitten tuli myös pienimuotoinen villiintyminen. Puiden yhdistäminen tietoisesti osaksi viljelyä tuntui koko ajan kiehtovammalta. Jos ensimmäiset Lepäisille istutetut kirsikkapuut olivat tuntuneet eksoottisilta, nyt Lassilan kiinnostus laajeni mulpereihin ja pähkinöihin. Jos ne Suomessa jossain Ahvenanmaan ohella menestyisivät, niin juuri Lounais-Suomessa.
Haastatteluhetkellä eletään toukokuun poikkeuksellisia helteitä. Vielä muutamaa viikkoa aiemmin maahan satoi paksu kerros lunta, ja kevät tuntuu suhahtaneen ohi muutamassa päivässä. Ilmasto muuttuu koko ajan arvaamattomammaksi.
Juuri siksi myös kotipihoilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Hyönteisten elinympäristöjen katoaminen on aito uhka pölyttäjille.
Aamulla Lassila on havainnut yhden jo hyvänkokoiseksi kasvaneen mulperin ottaneen nokkiinsa pitkästä talvesta. Se harmittaa, mutta ei lannista. Tätä vartenhan hän Lepäisten puutarhaa laittaa – kokeilumielessä.
– Lähiaikoina olen keskittynyt vielä isommin pähkinän viljelyyn. Siihen on Suomessa laajempaakin kiinnostusta, aiheesta on kirjoitettu kirja ja tietoutta pähkinän viljelystä on levitetty hankkeen kautta jo monta vuotta.
Miksi pähkinän viljelyä sitten pitäisi Suomessa edistää?
– No koska se kasvaisi Suomessa. Hasselpähkinähän on Suomessa ihan luonnonlaji.
Kaiken Lassilan tekemisen taustalla on halu edistää omavaraisuutta ja ylläpitää ja lisätä Suomen luonnon monimuotoisuutta. Lassila haluaa auttaa ihmisiä toteuttamaan pihoja, joissa huomioidaan hyödyllisyys sekä ihmiselle että elonkirjolle.
Siitä hyötyvät lopulta aivan kaikki.
Viisi tapaa lisätä pihan monimuotoisuutta
- Korvaa turhat nurmialueet helppohoitoisella niityllä. Niityt ovat erityisen tärkeitä pölyttäjille.
- Valitse pihaasi mahdollisimman vähän jalostettuja lajikkeita. Esimerkiksi osa kerrotuista ja jalostetuista kesäkukista ei sisällä ollenkaan ravintoa pölyttäjille.
- Muotoile pihasi niin, että saat talteen mahdollisimman suuren määrän hulevesiä. Pyri hidastamaan veden kulkua, jotta se ehtii imeytyä maaperään.
- Jos tontillasi on pienikin joutotila, jätä se nokkoselle. Nokkonen on monelle hyönteiselle todellista superruokaa.
- Kerää kasvattamistasi hyötykasveista, esimerkiksi erityisen makoisasta kesäkurpitsasta ja tomaatista, siemenet talteen ja kylvä ne seuraavana vuonna. Muutamassa vuodessa huomaat, että ne pärjäävät paikallaan paremmin ja paremmin. Samalla tulet luoneeksi oman paikallislajikkeen.
