Luet tällä hetkellä:
Frisbeegolfradat testissä
Heittäjä ja frisbeegolfkori.

Frisbeegolfradat testissä

  • Frisbeegolfin suosio Suomessa on kasvanut huimasti viime vuosina ja ratoja on rakennettu hiljalleen lisää myös meidän kulmille. Oletko jo tutustunut Uudenkaupungin alueen frisbeegolfratoihin? Radat tarjoavat mielekästä liikuntaa kaikenikäisille kauniin luonnon keskellä.

Uimahalli
Koulupolku 5

Uimahallin takaa lähtee ensimmäinen Uudenkaupungin alueelle rakennettu rata. Pienten muutosten takia radalla on enää kahdeksan väylää alkuperäisen yhdeksän sijaan. Rata on tarkoituksella rakennettu koulujen lähelle ja on luonnollisesti syksyisin ja keväisin koululaisten käytössä.

Kaksi ensimmäistä väylää sijaitsee uimahallin takana aivan pururadan vieressä. Sen jälkeen pitää lähteä kävelemään pururataa pitkin keskustan suuntaan. Noin 400 metrin kävelyn jälkeen vasemmalle puolelle ilmestyy portti, josta pääsee hiihtoputken keskellä olevalle hiekkakentälle. Loput kuusi väylää ovat kentän ympärillä. Portin jälkeen heti vasemmalle ja sieltä löytyy kolmas väylä.

Kaikki väylät ovat kohtuullisen lyhyitä, alle sadan metrin väyliä. Runsas puusto tuo omat haasteensa monessa paikassa. Kaikki ovat par 3-mallia ja kuudes väylä on sen verran lyhyt, että hole-in-onea haaveilevat pysähtyvät tähän pidemmäksi aikaa. Vaikein on kahdeksas väylä, jossa heitetään ylämäkeen ja kori on pienen kukkulan päällä.

Frisbeekiekko korissa.

Lokalahti
Tuppiluodontie 94

Lokahden frisbeegolfrata on runsaan kilometrin päässä Lokalahden keskustasta. Radan kartta löytyy tullessasi parkkipaikalle. Tämä on täysimittainen eli 18 väylän rata, jossa puoliväliin asti maisemaa hallitsee avokallio. Startti on ylämäkeen ja jonkin verran korkeuseroja on muutamilla väylillä tästä eteenpäin. Puita on alussa melko vähän ja puolenvälin jälkeen maastoon tulee enemmän muutoksia. Radalla on mukavasti erilaisuutta pisimmän väylän ollessa 135 metriä.

Alueemme tällä hetkellä kovin frisbeegolfaaja Jasper Heino tulee juuri Lokalahdelta. Sinisiin koreihin tulee maaston puolesta hiukan samaa sävyä loppukesästä. Kannattaa nimittäin ottaa ilo irti runsaista mustikka-apajista, joita on puolenvälin jälkeen todella runsaasti. Jos tulee heikompi heitto, ärsytyksen voi hukuttaa kouralliseen herkullisia marjoja. Rata päättyy parkkipaikan läheisyyteen eli alku ja loppu ovat muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan, niin kuin lähes kaikilla muillakin radoilla.

 

Frisbeekiekko kädessä.

Rairanta
Vanhakartanontie 216

Rairannan leirintäalueella on kenties vähiten tunnettu alueemme frisbeegolfrata. Leirintäalueelle tullessa parkkipaikat frisbeegolfareille ovat heti oikealla. Sen jälkeen pitää kävellä alueen poikki rantaan. Vastaan tulee sininen kyltti, joka ohjaa kuntoportaiden yläpäähän ja siitä lähtee 18 väylän rata liikkeelle. Väylät on tehty tavallisille harrastajille mukavan lyhyiksi, mutta runsas puusto tuo omat haasteensa. Lyhyin väylä on vain runsaat 30 metriä ja pisin tasan sata metriä.

Oman värinsä tuo ”Mando”-kyltit, jonka nuoli näyttää miltä puolelta kylttiä kiekon pitää mennä. Väylällä 11 on jopa kaksi tällaista kylttiä ja kiekon on mentävä kylttien välistä. Vaatii tietenkin taitoa, mutta ovat mukavia lisähaasteita. Suurin osa väylistä kääntyy oikealle, joten oikeakätisen kannattaa hallita ns. fore eli kämmen edellä tehty heitto.

Keltapuseroinen pelaaja metsässä.

Pyhämaa
Mäkitarhantie 22

Pyhämaan koulun piha lienee sellainen maamerkki, joka kannattaa ottaa paikantimeen etsiessä Pyhämaan frisbeegolfrataa. Tämä nimittäin lähtee aivan koulun vierestä, hiekkakentän laidasta. Aloituspaikasta on hienot merimaisemat ja ensimmäinen väylä on heti sellainen, jossa moni haaveilee alle parin tuloksesta eli siis kahdella heitolla koriin saamisesta. Kolme ensimmäistä väylää ovat lähellä toisiaan ja näissä on hyvä mahdollisuus saada onnistumisia heti alkuun. Tai sitten ei.

Radalla on mukavaa vaihtelua, kun välillä mennään pururadan vieressä kohti tiuhempaa metsää ja toisessa kohdassa taas edetään vehreällä niityllä ja saa kiskoa sen mitä kädestä lähtee ja tekniikasta irtoaa. Lokalahden radan tavoin mustikka-apajat ovat antoisat kesän kääntyessä syksyyn. Tämä ilmiö näkyy etenkin alussa, sitten voi keskittyä enemmän itse lajiin. Radalla on muutamia vaikeita väyliä, mutta enimmäkseen sellaisia, että vähemmänkin harrastanut voi hyvänä päivänä ja sopivasti tuurin avustuksella saada ihan mukavan tuloksen.

Pelaaja heittää kiekkoa.

Kalanti
Urheilutie 2

Kalannissa on kaksi rataa ja koulun lähellä kulkeva rata on ns. tavallisten heittäjien rata. Koulun remontoinnin takia aloituspaikkaa on siirretty.  Frisbeegolfradat.fi-sivustolle aloituspaikkaa ei ole korjattu. Ykkösväylä starttaa koulun väistötilojen takaa ja siitä eteenpäin on monta samantyyppistä väylää, jossa on etäisyys alle sata metriä ja väylä on hyvin selkeä. Puolivälin paikkeilla haasteet kovenevat ja muutamalla väylällä saa paiskia urakalla. Pisin väylä on 164 metriä ja useampi yli sadan metrin kääntyvä väylä on keskivaiheilla. Rata kiertää Kalannin koulun takana olevissa metsissä. Aloitus on koulun vasemmalta puolelta ja lopetus oikealla. Tämä oli ainoa rata, johon testaaja sai yhden mid-rangen kiekon niin kauniisti oksan päälle että sitä ei enää pois saatu. Näin tuli kolmannelle väylälle jätettyä punainen koriste korkeaan mäntyyn.

Kalannin kilparata
Sahantie 193

Tämä rata on hienommalta nimeltään Green Disc Golf ja kestää vertailun vaikeustasossa sekä estetiikassa valtakunnan tasollakin. Tämä on maksullinen rata ja viiden euron maksun pystyy helposti hoitamaan mobilepaylla. Ohjeet ovat netissä sekä myös alueelle saapuessa.

Uudenkaupungin suunnalta tultaessa pitää ohittaa Kalannin keskusta sekä seuraava pitkä suora. Pienen nyppylän jälkeen tulee iso kyltti, joka ohjaa vasemmalle. Siitä noin kilometrin pätkä hiekkatietä ja on perillä. Radan taso tulee ilmi heti autosta ulos astuttaessa. Suurehkolla nurmialueella on muutama väylä sekä myös range eli Uudenkaupungin alueen ainoa harjoitusalue. Treenikoreja on useammassa paikassa.

Jos avausheitto ei kanna pitkälle, monet väylät voivat olla turhauttavia. Tässä kun saa kiskoa koko kropan voimalla monta kertaa. Toki matkan varrella on noin sadan metrin väyliäkin, jossa heiton suuntaus on tärkeämpi asia kuin pituus. Monet väylät ovat pidempiä verrattuna muihin Uudenkaupungin ratoihin ja täältä löytyy sellainenkin harvinaisuus kuin par 5. Yli 200 metriä pitkä väylä mutkittelee ihanan ärsyttävästi ja vaatii taitoa mukautua väylän haasteisiin. Kenties veikein väylä on numero 13, jossa aloitus on melkein kuin lintutornista paiskaisi. Koko radalla näkee, että tähän on satsattu ja esimerkiksi haketta on korien lähellä maaston mukauttamiseksi.

Kävelemistä on luonnollisesti melko paljon väylien ollessa pitkiä, mutta siirtymiset väylien välillä ovat lyhyitä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Ykkösväylän jälkeen lähdetään oikealle ja väylän 11 jälkeen saa talsia useamman sataa metriä päästäkseen takaisin nurmialueelle ja väylälle 12. Loput väylät lähtevät taas nurmialueen vasemmalle puolelle. Yhteensä väyliä on 21 eli hieman yli normaalin radan.

 

Väylätaulu Sorvakon kentällä..

Sorvakko
Veneranta 4

Kaupunkialueen oma täysimittainen rata tuli vihdoin harrastajien iloksi muutama vuosi sitten ja se sijaitsee Sorvakossa. Paras maamerkki autolla kuljettaessa on venetelakka Salmerin risteys ja siinä on heti vasemmalla parkkipaikat, jotka on tarkoitettu kuntoportaihin menijöille ja frisbeegolfareille.

Ensimmäinen väylä antaa jo viitteitä, mitä tuleman pitää. Aloitusmatolla saa useasti sihtailla kahden puun välistä, jossa sektori on kapea. Puut ovat ottaneet niin paljon osumia, että ne ovat monella väylällä suojattu laudoilla. Tällä radalla on kenties eniten korkeuseroja, mikä tuo omat haasteensa. Neljäs väylä laskee voimakkaasti alas ja päätyy upeisiin maisemiin aivan meren rantaan.

Radat taittuvat keskivertoa enemmän oikealle eli vasenkätiset tai fore-heittoa suosivat pääsevät nautiskelemaan. Suurimmaksi osaksi mennään metsässä piipahtaen välillä golfkentän vierellä ja viimeiset väylät aukeiden paikkojen ystävät pääsevät toteuttamaan itseään. Väylien välillä joutuu ajoittain kävelemään enemmän kuin tavallisesti eli tällä radalla tulee reilusti askelia. Kuutosväylällä olkaa tarkkana, ettette mene suoraan vieressä olevalle matolle. Se on nimittäin väylä yhdeksän ja sitten jää pari välistä. Kuutosesta seuraava lähtee vasemmalle.

Keväällä rata on kosteampi kuin moni muu eli hyvät kengät jalkaan tai sitten odottelee kevään kuivatusta radalle. Radalla on monta kohtuullisen lyhyttä väylää, mutta tällaiset väylät ovat usein vahvasti kääntyviä ja niissä on korkeuseroja. Pisin väylä on 143 metriä pitkä, vain harva väylä on yli sata metriä.

 

Tutustu ratoihin Uudenkaupungin kaupungin verkkosivuilla!

Ukilife.fi on Uudenkaupungin kaupungin elinkeinopalveluiden julkaisu, jossa tuodaan esiin uusikaupunkilaista asumista ja elämäntapaa.
© Ukilife.fi - All rights reserved.