Müge rakastui Suomen valoisiin öihin

– Saadaanko mennä trampalle? Özcanin perheen lapset Robin ja Peri kuiskuttelevat äidilleen Mügelle.

Lupa heltiää, ja lapset kirmaavat pihan perällä seisovan trampoliinin luokse. Kumpikin näyttää omat temppunsa, kuuliaisesti vuorotellen.

Perheen vanhempia, Müge ja Diren Özcania naurattaa. Lapsilla on ollut jännityksestä muurahaisia housuissaan koko haastattelua edeltävän aamupäivän.

Özcanin perhe saapui Suomeen runsaat viisi vuotta sitten Turkista. Kaiken piti olla varmaa, kun he laskeutuivat Helsinki-Vantaan lentokentälle: Diren ottaisi haltuunsa Pohjois-Savossa sijaitsevan ravintolan, ja perhe asettuisi paikkakunnalle asumaan.

Vähitellen alkoi käydä selväksi, etteivät suunnitelmat sopimuksista huolimatta toteutuisikaan. Kaikki piti miettiä uusiksi.

– Aloimme tietysti molemmat heti etsiä uutta työtä. Koska emme puhuneet vielä silloin suomea, töitä ei tahtonut löytyä, perheen äiti Müge muistelee.

Parin kuukauden jälkeen Özcanit muuttivat ystävänsä avustuksella Turkuun. Tilanne ehti tuntua jo hetken toivottomalta, kun Müge ja Diren kuulivat Valmet Automotiven etsivän työvoimaa Uuteenkaupunkiin. Palaset alkoivat loksahdella kohdilleen, ja pian molemmilla vanhemmilla oli työpaikka ja perheellä uusi koti pienessä merikaupungissa.

Elämänmuutos turkkilaisen Adanan suurkaupungin vilinästä pikkukaupungin rauhaan on ollut melkoinen.

– Kaikki on pitänyt opetella alusta: kieli, kulttuuri ja tavat.

Samaan aikaan on pitänyt tietysti tehdä töitä ja ansaita rahaa. Välillä on ollut vaikeaakin, mutta pienessä kaupungissa tämä kaikki on sujunut helpommin kuin suuremmassa, Müge sanoo.

Silmiinpistäviä eroja turkkilaisen ja suomalaisen elämäntyylin välillä on Mügen ja Direnin mielestä kaksi: ahkeruus ja suhde luontoon.

– Turkissa olimme tottuneet siihen, että kaiken voi ostaa rahalla. Suurimmalla osalla ihmisistä käy kodissaan siivooja, ja muutot hoidetaan niin, että yritys pakkaa, kuljettaa ja asettelee lopuksi kaiken uudessa kodissa paikoilleen, Müge kertoo. – Suomessa suurin osa ihmisistä tekee tämän kaiken itse. Kesti vähän aikaa tottua siihen, mutta nyt ajattelen, että tämä on paljon parempi elämäntyyli.

Suomen vehreä ja kaunis luonto taas on asia, josta Müge ei meinaa saada kyllikseen. Korkeiden rakennusten keskellä kasvaneena tuntuu uskomattomalta, kun takapihalta avautuu metsämaisema, eikä aurinko laske kesäisin ollenkaan.

– Rakastan Suomen luontoa ja kesäöiden valkoista valoa. En meinaa malttaa nukkua öisin ollenkaan, etten vain menetä hetkeäkään tästä upeudesta.

Myös lapset ovat rakastuneet elämään Uudessakaupungissa. Nyt 10-vuotias Robin käy musiikkiluokkaa Uudenkaupungin yhtenäiskoulussa, samaan opinahjoon suuntaa syksyllä myös 7-vuotias Peri. Kavereita Santtion asuinalueella löytyy lähes jokaisesta naapurista, ja talvikaudella lasten harrastukset vievät perheen jäähallille: Robin pelaa jääkiekkoa ja Peri on aloittanut taitoluistelun.

– Niin, ja minä olen partiolainen! Aloitin ensin sillä ajatuksella, että voin opettaa luonnossa liikkumista lapsille, mutta tykästyinkin siihen hurjasti. Kesällä aion viedä perheen ensimmäiselle telttaretkelle, Müge sanoo.

Diren viihtyy perheestä parhaiten keittiössä, mutta ei haaveile vuosien takaisen pettymyksen jälkeen enää omasta ravintolasta. Hän työskentelee Valmet Automotivella edelleen, Müge jäi omasta toiveestaan lomautukselle vuosi sitten. Tauko töistä mahdollisti täysipäiväisen suomen kielen opiskelun, aivan kuten hän oli toivonutkin.

– Haaveenani on oppia kieli kunnolla ja löytää sen myötä päivätyötä.

Olisi lasten kannalta parempi, että emme tekisi molemmat vuorotöitä.

Vaikka vuosiin Suomessa on ehtinyt mahtua monenlaista, Özcanin perhe haluaa rakentaa tulevaisuutensa Uuteenkaupunkiin.

– Täällä on niin turvallista ja rauhallista asua, ja ihmiset ovat ystävällisiä. Meillä ei ole huolta huomisesta, kun voi luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Siksi olo onkin varmaan niin rauhallinen, Diren mainitsee.

Müge on samaa mieltä.

– Me haaveilemme ihan tavallisista asioista – siitä, että saamme tehdä työtä ja lapset käydä koulua. Tai no, ehkä jonain päivänä meillä voisi olla vielä koira. Ja mökki, Müge nauraa. – Elämä Suomessa todella muuttaa ihmistä. Parempaan suuntaan.