Minun paikkani – Minna Bergström

Aloitin näyttelemisen Vaasan lapsiteatterissa, missä tutustuin tuolloin kaupunginteatterissa työskennelleeseen Ensio Niiraseen. Kun vuosia myöhemmin 80-luvun alussa muutin Uuteenkaupunkiin, törmäsin häneen sattumalta kirjakaupan edessä, ja hän toivotti minut heti tervetulleeksi mukaan Uudenkaupungin teatteriin. Niin siirryin sulavasti lapsiteatterin maailmasta aikuisten teatteriin. 

Uudessakaupungissa minut otettiin vastaan lämpimästi ja kannustaen. Telinin Ate, Toivosen Jouko, Lampin Marjut, Kynnysmaan Anja ja myöhemmin Mäenpään Jouko olivat tutisevan nuoren tytön tukena silloinkin, kun jännitys meinasi ottaa vallan. Ensimmäiset näytelmät, joissa Uudessakaupungissa olin mukana, esitettiin työväentalolla. Joitakin vuosia myöhemmin päästiin siirtymään vasta valmistuneen kulttuurikeskus Crusellin lavalle.

Vähintään yhtä tärkeä kuin esityspaikka, on aina ollut teatteriyhteisö. Teatterissa kukaan ei voi asettua toisen yläpuolelle – jokaisella on oma tärkeä osansa kokonaisuuden onnistumisessa, niin pääosanäyttelijöillä, pienempien roolien esittäjillä kuin tekniikallakin. Mitään ei synny, jos sitä ei yhdessä synnytetä. 

Kun Jukka Tyrväinen tuli teatterinjohtajaksi 80-luvun puolivälin jälkeen, teatterissa tehtiin paljon uusia ja kivoja produktioita. Erityisen hyvin mieleen on jäänyt aivan ensimmäinen Crusellin lavalla esitetty näytelmä, Daniel Hjort, jossa sain näytellä rakastunutta linnanneitoa. Kun lavan takaa etuosaan kävellessäni vapisin jännityksestä, Ate otti minua kädestä ja sanoi: Minna, ei ole mitään hätää, mä olen sun rinnalla koko ajan. Silloin oli sellainen olo, että vaikka taivas putoaisi, niin selviäisin. 

Kulttuurikeskus Cruselli on kokonaisuudessaan kaupungille ja sen kulttuurielämälle todella keskeinen paikka. Se, että meillä on tällainen monipuolinen taidekeskus, on valtavan arvokasta. Minulle Uudenkaupungin teatteri on yksi elämäni tärkeimmistä paikoista, kuin toinen koti.”

Kulttuurikeskus Cruselli