Uusikaupunki marokkolaisen silmin
- 22-vuotias marokkolainen Anas Zahnoune vietti viime syksynä kaksi viikkoa Suomessa, pääosin Uudessakaupungissa. Hän matkusti Uuteenkaupunkiin viettääkseen aikaa veljensä kanssa, joka kuusi vuotta aiemmin oli muuttanut Suomeen opintojensa perässä.
Anas saapui Uuteenkaupunkiin pilkkopimeänä iltana, mutta ihastui heti ensi silmäykseltä pienen merellisen kaupungin idylliin. Erityisesti hänen huomionsa kiinnittyi kauniisti valaistuun kaupunginlahteen ja kylmään syksyiseen merituuleen. – Uusikaupunki on pieni, mutta aivan täydellinen. Voisin kuvitella tämän paikan sopivan ihmisille, jotka etsivät rauhaa ja rennon letkeää elämää, Anas pohtii. Kaupunkikierroksella isot vanhat veneet herättivät hänessä suurta kiinnostusta. Anas pitää vanhoista merimiesten lauluista, ja kuvitteli itsensä jo seilaamassa Uudenkaupungin saaristossa vanhoilla purjeveneillä.
Kotikaupungissaan Rabatissa Anas opiskelee lääkäriksi. Lisäksi hän on kiinnostunut autoista, erityisesti tyylikkäistä tai tuunatuista sellaisista. Uusikaupunki autotehtaineen sopi hänelle siis paremmin kuin loistavasti. Anas onnistui bongaamaan kaupungilta mersujen lisäksi myös pari tuunattua autoa. Hän jopa ystävystyi muutaman muun autoihin ihastuneen kanssa. – Yhdyn monen muun sanoihin siinä, miten monet suomalaiset ovat ensi silmäykseltä todella vakavan näköisiä ja vaikeasti lähestyttäviä, mutta avautuvat todella nopeasti, kun heihin tutustuu hiukan paremmin. Marokossa olen tottunut siihen, että tuntemattomienkin kanssa aletaan heti vitsailla, Anas vertaa.
Anaksen lomaan Uudessakaupungissa kuului muun muassa pyöräretki kaupungilla, illallinen uusikaupunkilaisen perheen luona, vierailu hevostallilla ja jääkiekkopelissä sekä ilta ravintolassa paikallisiin tutustuen. – Oli kiinnostavaa tutustua suomalaiseen vapaa-ajan viettoon.
Oli hienoa päästä maistamaan uusikaupunkilaisen perheen äidin sekä mummon loihtimia ruokia. Rakastuin mustikkarahkaan ja lohipiirakkaan. Suomalaisten saunaa ja nakuilua en kyllä ymmärrä, vaikka sauna uimahousuilla olikin hieno kokemus. Sauna muistuttaa minua marokkolaisesta hammamista, joka on ikään kuin höyrysauna. Kuumuus ei siis ollut niinkään shokki minulle. Marokossa aurinko tuntuu olevan viiden metrin päässä, joten sanoisin olevani jokseenkin tottunut kuumuuteen, hän naurahtaa.
Matka oli kaikin puolin Anaksen mielestä onnistunut ja parasta olivat tietysti ihmiset. Pääsin tutustumaan veljeni tyttöystävään sekä hänen perheeseensä ja aitoon uusikaupunkilaiseen elämäntapaan. Hän toivoo kokevansa Uudenkaupungin ja Suomen vielä uudestaan – Nyt haaveilen kesästä Uudessakaupungissa ja lumisesta Lapista. Joulupukki on nimittäin vielä näkemättä, Anas hymyilee.
