Valloittavat vanhat

Helmikuun toisen perjantain aamu alkaa lukion kakkosluokkalaisilla varhain – ensimmäisiä hiuskiehkuroita kiharretaan jo aamuyön puolella. Toisissa kodeissa höyrytellään mekkojen helmoja, toisissa ihmetellään frakkiliivien kiinnitysmekanismia.

Vanhojen päivän aamu on täynnä kihelmöivää odotusta ja jännitystä. Sen tietää myös Uudenkaupungin museon johtaja Mari Jalava, joka on jo vuosikymmeniä päässyt seuraamaan aitiopaikalta nuorten valmistautumista ainutlaatuiseen päivään.

Uudessakaupungissa vanhat kuvataan perinteisesti Wahlbergin museotalossa, päivän teemaan sopivissa puitteissa.

– Nuoret ovat museolle kunniavieraita. He ovat hirveän fiksuja ja käyttäytyvät aina hyvin. Vanhojen päivän aamu on itsellenikin joka kerta hieno kokemus, kun saan olla mukana nuorten tärkeässä päivässä, Jalava sanoo. – Täytyykin taas muistaa varata hakaneuloja, jos vaikka jonkun frakissa tarvitaan.

Vanhoja on kuvattu museossa jo 80-luvun alusta lähtien. Alkuun kuvaaminen ei ollut vielä kovin organisoitua, vaan kuvia ottivat aihetta harrastaneet tuttavat. Myöhemmin kuvaajina ovat toimineet paikalliset ammattilaiset – sekä Valokuvaamo Varjus että FotoMika.

Perinne oli katkolla muutaman vuoden 80-luvun lopulla, mutta 90-luvun alusta nuoret ovat käyneet juhlapäivänä kuvalla museossa vuosittain.

– Yhtäjaksoinen perinne on jatkunut nyt yli kolmekymmentä vuotta. Mielellämme mekin museolla pidämme siitä kiinni niin kauan kuin nuoret vain itse tahtovat tulla, Mari Jalava sanoo.

Toinen vanhojaan juhlivien päivään liittyvä paikallisperinne ovat toritanssit. Uudessakaupungissa vanhojen pukuloistoa ja viimeisen päälle hiottuja tanssikuvioita pääsevät seuraamaan kaikki halukkaat torilla iltapäivällä.

Muutaman tanssin mittainen esitys on kaupunkilaisten keskuudessa hyvin odotettu ja pidetty.

– Arkistojen perusteella näyttäisi siltä, että ensimmäisen kerran vanhat ovat käyneet torilla vuonna 1981, mutta sitä en tiedä, onko vierailusta silloin vielä kerrottu ennakkoon. Tansseihin alettiin nähdä enemmän vaivaa 80-luvun puolivälissä, joten varmaan silloin on sitten myös haluttu näyttää niitä muillekin, Mari Jalava arvelee.

Kotiväelle suunnattuja iltaesityksiä vanhat alkoivat järjestää 90-luvulla. Samaan aikaan sekä pukeutumiseen että tanssimiseen ryhdyttiin panostamaan eri tavalla kuin aiemmin.

– Varmasti ajatukseen liittyy sekin, että kun vanhemmat laittoivat päivään rahaa, heidän oli myös mukava päästä katsomaan nuorten juhlaa.

Torilla tanssiminen vaikuttaisi olevan hyvin uusikaupunkilainen perinne. Mari Jalava ei muista kuulleensa aivan vastaavasta muilta paikkakunnilta.

Pikemminkin toritanssit herättävät ulkopaikkakuntalaisissa usein hämmästystä. Tapaa ihastellaan, mutta myös kauhistellaan: eikö siellä ole kylmä? Ja liukastakin?

Keli voi tosiaan olla millainen tahansa, siitä Mari Jalavalla on myös omakohtaista kokemusta vuodelta 1985.

– Äiti oli pyytänyt töistä vapaata, jotta pääsee seuraamaan toritansseja. Ulkona oli kuitenkin niin kova pakkanen, että me päätimme tanssimisen sijaan mennä Kirstaan. Ei tullut mieleenkään, että torilla voisi joku odottaa meitä tanssimaan, hän nauraa.

Pakkasta luvataan myös tulevaksi perjantaiksi 9.2., jolloin Uudenkaupungin lukion vanhat pyörähtelevät torilla klo 14.30.

Katso video vanhojen tansseista (Youtube)