Joulu vanhan puutalokaupungin malliin
- 1800-luvun lopun uusikaupunkilaisen porvariskodin joulunviettotavoista moni on säilynyt nykypäivään saakka. Vaikka joulu ei ollut samanlaista yltäkylläisyyden juhlaa kuin nykyisin, sitä vietettiin nykypäivän tavoin herkutellen ja läheisten kanssa leikkien ja pelaillen. Jouluna jopa palvelusväki saattoi päästä isäntäperheen kanssa saliin aterialle.
Lipeäkalaa, graavilohta, ulkomailta tuotuja juustoja ja viinejä, laatikoita, riisipuuroa, piparkakkuja ja rosollia eli sallattia. Kuulostaako tutulta? Niinpä, 1800-luvun lopun porvarisväen jouluinen pitopöytä notkui samanlaisia herkkuja kuin tämänkin päivän joulupöytä.
Joulua vietettiin jo tuolloin juhlavasti ja siihen valmistauduttiin pitkään. Paikalliset kauppaliikkeet mainostivat omia joulunäyttelyitään, joista saattoi hankkia koruja, kankaita ja lasiesineitä. Joululeivonnaisissa maistuivat sahrami, neilikka ja inkivääri, ja leipomuksia valmistettiin pitkään ja hartaasti. Toki porvaristo saattoi hankkia jouluherkkunsa myös torilta tai omalta kauppiaaltaan.
Joulukaramellit, marmeladit ja marsipaanit olivat paikallisten konditorioiden erikoisuuksia ja hienot jälkiruokakoristeet eli krokaanit varsinaisia kondiittoreiden taidonnäytteitä.
– Koska Uudestakaupungista oli meriyhteydet kaikkialle maailmaan, tänne ollaan saatu jouluksi hieman erikoisempia elintarvikkeita, kuten vaikka appelsiineja, kuivattuja hedelmiä, mausteita ja marsipaania. Ehkä jonkin verran myös lahjatavaraa oli mahdollista saada meriteitse, vaikka pääosin lahjat valmistettiin itse, kertoo museonjohtaja Mari Jalava. – Meriyhteydet ovat mahdollistaneet tavallisiin merimiesperheisiinkin ehkä jouluksi jotain hieman erityisempää, lahjoja ja ruokia.
Pappiloissa, porvariskodeissa ja kartanoissa palvelusväkikin saatettiin kutsua jouluna saliin muun perheen kanssa jouluaterialle.
– Se olikin sitten varmaan ainoa kerta vuodessa, kun koko talonväki söi yhdessä, Jalava huomauttaa.
Porvariskodeissa palvelusväen laittamassa jouluidyllissä juhlittiin omenoin, piparkakuin, lippuviirein ja kynttilöin koristellun kuusen ympärillä leikkien ja lahjoja availlen, muissa perheissä joulunvietto oli vaatimattomampaa. Joulusiivous tehtiin huolellisesti ja ruoka oli hieman arkea parempaa, mutta kinkkuja, laatikoita tai riisipuuroja ei tavallisen perheen joulupöydässä vielä 1800-luvulla näkynyt, eikä joulukuusta tupaan koristeltu.
– Kun 1900-luvun alkupuolella kouluissa alettiin viettää kuusijuhlia, tapa alkoi siirtyä myös tavallisiin perheisiin, Jalava mainitsee.
Sipulikukat, kuten hyasintit ja tulppaanit, olivat yleisiä joulukodin koristuksia jo 1800-luvulla. Myös kieloa hyötettiin tuohon aikaan kukkimaan jouluksi. Kotia koristeltiin lisäksi kynttilöin, erilaisin olki- ja kreppipaperikoristein sekä koristelluin piparkakuin.
Eri yhteiskuntaluokat läpileikkaava jouluperinne olivat tietysti kirkonmenot. Joulukirkkoon herättiin varhain joulupäivän aamuna joka pirtissä, saaristoa myöten. Uskonnollisuus oli tärkeää, ja kirkkoon matkasivat kaikki kynnelle kykenevät kaupunkilaiset.
Ainakin yksi koko kaupungin yhteinen perinne Uudessakaupungissa on säilynyt jo yli 100 vuoden ajan: torin valaistu joulukuusi.
– Kun kaupunki sai sähkövalot vuonna 1909, päätettiin torille pystyttää joulukuusi ja siihen sähkövalot, Mari Jalava kertoo.
Joulunviettoa tavattiin jatkaa Nuutinpäivään, eli 13. tammikuuta saakka.
– Nuutinpäivänä etenkin torpparit ja talonpojat uskalsivat mennä pilkkaamaan ja kiusaamaan talollisia. Kertomusten mukaan etenkin ilkeät talolliset saivat kokea nuuttipukkien kiusan, Jalava kuvailee.
Nuuttipukit päätyivät kierrokseltaan viettämään yhteisiä tanssiaisia, joissa nautittiin saaliiksi saadut jouluiset ruoantähteet ja oluet ja jätettiin hyvästit joululle.
Autenttiseen uusikaupunkilaisen porvarisperheen joulumiljööseen pääset tutustumaan Wahlbergin museotalon joulunäyttelyssä 6.1. saakka. Näyttely on avoinna tiistaista lauantaihin klo 12-15 (suljettu 16.12. ja 24.12.) osoitteessa Ylinenkatu 11.
