Marita luottaa makuun

Marita Frimodigin keittiö uusikaupunkilaisessa omakotitalossa on toimiva ja siisti. Tilaa on sopivasti siten, että kaikki tarvittava on koko ajan käden ulottuvilla.

Keittiön ovella roikkuu valkoinen esiliina, johon on brodeerattu Maritan nimi sekä kansainvälisen kokkauskilpailun, MasterChefin, logo. Marita kietaisee essun ylleen ja nappaa käteensä sipulin.

– Millä ruoanlaitto alkaa? No sillä, että pilkotaan sipuli, hän sanoo ja ryhtyy pienimään kullankeltaista sipulia kuutioiksi.

Marita tunnustautuu kokkiohjelman faniksi. Hän on katsonut kaikki tuotantokaudet, niin alkuperäisen Australian MasterChefin kuin amerikkalaisen sekä tietysti suomalaisenkin version.

Viime keväänä hän jännitti Suomen kisan finaalia kotisohvallaan. Voittajan ratkettua ruutuun lävähtivät lopputekstit ja puffi tulevasta tuotantokaudesta: Sinustako Suomen seuraava MasterChef?

Ajatus kutkutti.

– Laitan paljon ruokaa, olen kiinnostunut ruoasta ja suurin osa kisassa nähdyistä tekniikoistakin minulla oli jo hallussa. Mietin, että voisikohan sitä ihan oikeasti hakea, Marita kertoo.

Suin päin hän ei kuitenkaan rynnännyt hakulomaketta täyttämään, vaan omien sanojensa mukaan steppasi ensin keittiön ja olohuoneen väliä pari päivää.

– Ajattelin, että puolisoni viimeistään palauttaa minut maan pinnalle, mutta kun hänkin vain kannusti, kävin täyttämässä hakulomakkeen.

Vain pari päivää sen jälkeen, kun Marita oli painanut verkkolomakkeen “lähetä”-nappia, tuotantoyhtiöstä tuli puhelu. Lisäkysymysten jälkeen iso ratas lähti pyörimään, ja vain joitain viikkoja myöhemmin Marita löysi itsensä neljänkymmenen esikarsintaan valitun hakijan joukosta MasterChefin “bootcampiltä”.

Esikarsintavaihe oli tiukka. Jokaisen tehtävän jälkeen karsiutui tietty määrä kilpailijoita, ja lopulliseen kilpailuun selviytyi kymmenen kotikokkia. Finalistien joukkoon itsensä kokkasi myös Marita Frimodig Uudestakaupungista.

– Itseäni kiinnosti eniten, pärjäisinkö tuollaisessa kotikokkien porukassa ollenkaan. Tavoitteena oli päästä kisassa siihen vaiheeseen, että saisin tuomareilta palautetta ja vinkkejä ruoistani. Että oppisin jotain, Marita sanoo.

Maritalle ruoanlaitto on mukavaa vastapainoa tehtaanjohtajan työlle. Miten salolaislähtöinen sähkötekniikan insinööri sitten kiinnostui ruoasta?

Sattumusten ja oikeanlaisten olosuhteiden summana, Marita vastaa.

– Olen elänyt lapsuuden, jossa ruoka oli vain polttoainetta. Uudenlainen kiinnostus ruokaan heräsi, kun muutimme isäni työn perässä pariksi vuodeksi Swazimaahan, hän kertoo. – Kun palasimme Suomeen, meillä oli ahkerasti kokkaileva kaveriporukka. Oli onni, että ihanat vanhemmat antoivat meidän kotikeittiöissään harjoitella ja kokeilla.

Ruoanlaiton saloihin koulivat myös kymmenet vuodet nelihenkisen perheen ruokavastaavana. Maritan mukaan perheessä on aina syöty tavanomaisia arkiruokia, mutta kaikki on laitettu alusta asti itse.

Valmisruokien suutuntuma ja maku eivät ole Maritan suuhun sopineet.

– Kun kerralla tekee suuria annoksia, niistä riittää myös pakkaseen, ja kiireisinä päivinä ateriat ovat sulatusta vaille valmiita. Meillä se on ollut myös osa kasvatusta, että ruoka laitetaan itse. Nyt, kun lapset ovat aikuisia, näen sen kantaneen hedelmää. Etenkin nuorempi pojista on ahkera kokki.

Vuodet keittiössä ovat harjaannuttaneet myös makunystyröitä. Marita uskoo, että hänen vahvuutensa niin kotikeittiössä kuin Masterchef-kisassakin on hyvä makupaletti. Hän oivaltaa nopeasti ruokaa maistaessaan, ovatko maut tasapainossa, ja jos eivät, missä vika piilee.

Haastavimmaksi Marita kokee annosten esillepanon.

– Olen enemmän sellainen pitopöytien laittaja. Kilpailua varten harjoittelin ennalta pleittausta, se on minulle ehdottomasti suurin haaste. Kun on tottunut laittamaan isoja juhlatarjoiluja, sitä voi olla vähän hukassa, kun yrittää pinsettien kanssa miettiä oikeaa paikkaa tillille, hän nauraa.

Maritan lautasella pääosassa on kuitenkin aina maku. Kaikkein mieluiten hän kokkaa lähiruokaa – nappaa tuoreet kalat vakiokaupan kalatiskiltä ja kesäiset vihannekset torilta tai Peteksentien suoramyynnistä.

Tuoreiden raaka-aineiden ohella Marita kehuu estoitta Uudenkaupungin ravintoloita. Hän tunnistaa ravintoloitsijoissa intohimon, jota itsekin ruokaa kohtaan tuntee.

– Tekemisen taso paikallisissa ravintoloissa on huima. Yrittäjät ovat intohimoisia ruokaihmisiä, eikä kaupungista löydy ketjuravintoloita. Ruoka sopisi paljon vahvemmin myös matkailulliseksi kärjeksi, tännehän voisi tehdä ruokaretkiäkin, Marita visioi.

Millainen ruoka-annos Uusikaupunki sitten Suomen parhaimpien joukkoon kuuluvan amatöörikokin mielestä olisi? 

– Paistettua kuhaa, annabelle-perunaa ja beurre blanc -kastike, Marita vastaa enempiä miettimättä ja hymyilee.

Entä saadaanko Uuteenkaupunkiin vuoden 2024 MasterChef? Sitä Marita ei tietenkään vielä voi paljastaa. Mutta niin hyvä ja kiinnostava kokemus televisio-ohjelmaan osallistuminen on ollut, että hän lähtisi matkalle koska tahansa uudestaan.

– Meillä on todella hieno porukka, tosi erilaisia kokkeja. Taitoja ja osaamista on aivan valtavasti, ja kaikilla on omat, erilaiset tyylit tehdä. Mukaan tarttui hieno kokemus, upeita ihmisiä ja paljon oppia, sanoo Marita Frimodig.

Maritan matkaa MasterChef-keittiössä voi seurata kevään ajan MTV3-kanavalta aina tiistaisin.