Samalta nurkalta laskin kavereiden kanssa pikkupoikana pulkalla, vaikka nyt mäki näyttää aika jyrkältä. Pikkukoltiaisina piti tietysti laskea hurjimmista paikoista – äkkijyrkkää mäkeä rannan suuntaan muistan penskana laskeneeni pulkalla jopa seisten. Ihme, ettei suurempia kolhuja noina vuosina tullut.
Kummityttöni ollessa lapsi tämä oli myös heidän pulkkamäkensä. Hän oli sen verran pieni, että tarvitsi pulkkaan kaverin ja pyysi kummisedän mukaan. Istuin tytön kanssa pulkkaan, ja lähdimme laskemaan jyrkkää rinnettä rannan – ja autotien – suuntaan. Matkan puolivälissä tajusin, että nyt taitaa olla liikaa vauhtia. Löin jalat maahan jarruttaakseni sillä seurauksella, että kaikki lumi pöllysi tietysti kummitytön silmille.
Pulkan vauhti loppui kuitenkin vasta mäen ja tien erottavan lumipenkan kautta kävelytielle. Sen jälkeen en itse ole pulkkaan istunut, vaikka oman tyttären kanssa ollaan täällä paljonkin aikanaan käyty pulkkailemassa. Silloin ollaan tosin laskettu tuota loivempaa rinnettä kaupunkiin päin.
Vallimäki on tietysti myös hieno paikka loppukesän Lyhtyjen yölle. Sitä on tullut monesti täällä vietettyä – sekä lavalla että yleisössä.”
Vallimäellä on myös yksi kaupunkimme suosituista museokohteista – Luotsimuseo!
Kuka?
Nimi: Kalle Klotz
Ikä: 56
Ammatti: Eläkeläisvaari, musiikin monitoimimies. Tuttu myös teatterilavoilta.
Juttusarjassa uusikaupunkilaiset esittelevät tärkeitä paikkoja kotikaupungistaan.
