Oman kylän kirjakauppa

Uudenkaupungin Kirja-Vakan juuret ulottuvat aina vuoteen 1888, jolloin neiti Nana Heikel kävi Pohjoistullikadulla sijaitsevan kapteeni Isakssonin talon yläkerran pikkuruisessa huoneessa pienimuotoista kirjakauppaa. Neiti Heikelin suosituimpia myyntiartikkeleita olivat virsikirja, Katekismus ja Uusi Testamentti.

134 vuotta myöhemmin paikallisen kirjakaupan best seller -hyllyllä komeilevat uskonnollisten niteiden sijaan dekkarit ja palkitut kotimaiset kirjat, mutta jotain samaa kirjakauppatoimessa vielä pitkänkin ajan jälkeen on.

– Hyvät tarinat kiinnostavat edelleen, sanoo pitkän linjan kirjakauppias Kaisa Leino.

Tosin vuodesta 2006 saakka Leino on omien sanojensa mukaan ollut kirjakaupassa ”vain töissä”, kun yrityksen vastuukapula siirtyi hänen tyttärelleen Taina Yläpellolle. Yläpelto on suvun naisista jo kolmas kirjakauppias isoäitinsä Hilkka Happosen sekä äitinsä Kaisan jälkeen.

 

Happosen myötä kirjakauppa siirtyi sukuun jo vuonna 1971

– Pienestä saakka minä täällä kirjakaupan nurkissa olen pyörinyt, ja 11-vuotiaana aloitin jo tekemään kesä- ja viikonlopputöitä, Yläpelto laskeskelee.

Yläpellon ei pitänyt ryhtyä kirjakauppiaaksi, vaan hän opiskeli itselleen sekä ensihoidon että obduktioavustajan ammatit. Töitäkin obduktioteknikkona oli jo tarjolla, kun Kirja-Vakka laajeni Poriin ja Yläpelto ajautuikin vetämään uutta myymälää.

– Yritystä oli tehdä vähän muutakin, mutta täällä sitä edelleen ollaan, Yläpelto naurahtaa.

Ala on vuosikymmenten varrella ehtinyt mullistua jo moneen kertaan. Leino muistelee aikaa, kun laskimet ja myöhemmin tietokoneet tulivat kirjakauppojen valikoimiin.

– Aluksi se oli sellaista, ettei koneesta tarvinnut tietää yhtään mitään, vaan kun asiakas tuli sisään ja pyysi tietokoneen, me kysyimme vain, että otatteko tulostimen myös, nostimme laatikot tiskille ja rahastimme, Leino kertoo huvittuneena. – Hieman myöhemmin koneiden katteet laskivat niin alas, että ne jäivät pois valikoimista.

 

Digitalisaatio on tuonut kirjakaupalle omat haasteensa viime vuosina. Suurista tuoteryhmistä esimerkiksi paperikarttojen, mappien ja muiden konttoritarvikkeiden myynnit ovat kutistuneet hyvin pieniksi.

– Siinä on tietysti aina aikamoinen miettiminen, että mitä keksiä näiden aiemmin suurten tuoteryhmien tilalle. Nyt meillä on esimerkiksi aika laajat valikoimat askartelutarvikkeita, pelejä ja piirustusvälineitä kirjojen lisäksi, Leino sanoo.

Perinteisen paperisen kirjan ohella kirjoja kulutetaan nykyisin paljon myös e-kirjoina ja äänikirjoina. Etenkin kirjojen kuuntelu on noussut suosituksi viime vuosina.

– Tietysti se meilläkin jonkin verran näkyy, mutta toisaalta painetun kirjan katoamisesta on puhuttu niin kauan kuin minä muistan, eikä se vieläkään mihinkään ole kadonnut. Enkä usko, että katoaakaan, Kaisa Leino tuumii.

 

Kirjat siis tekevät kivijalkakaupassakin edelleen kauppansa. Mitä uusikaupunkilaiset sitten lukevat?

Finlandia-voittajia ja dekkareita ainakin. Erityisesti sosiaalisessa mediassa nousseet ilmiöt näkyvät suoraan kirjakaupan tiskillä.

– Tänä kesänä esimerkiksi Satu Rämön esikoisdekkari Hildur on noussut valtavaan suosioon, siitä on painoskin loppunut jo ainakin neljästi, Leino kertoo.

Kirja-Vakka on yksi Suomen vanhimmista yksityisistä kirjakaupoista. Aiemmin ala oli suuri ja kauppoja oli paljon, mutta viime vuosina moni kollega on laittanut lapun luukulle. Kirjakaupoilla on raskas varasto eikä ala ole omiaan houkuttelemaan nuoria yrittäjiä.

– Lisäksi kirjan elinkaari on nykyisin tosi lyhyt. Melkein se on niin, että jos ei joulumarkkinoille ehdi, saattaa unohtua kokonaan, Taina Yläpelto kiteyttää.

Kun Leino ja Yläpelto etsivät itselleen lukemista, tarttuu käteen usein hyvä jännityskirja. Yläpelto vannoo pohjoismaisten dekkaritaitureiden, kuten Lars Keplerin ja Camilla Läckbergin nimiin, Leino lukee mielellään myös esimerkiksi Seppo Jokisen kirjoja.

– Mutta jos vain yhden kirjasuosituksen saisi antaa, niin se olisi varmaan juuri nyt Samuel Bjørkin Susi, Taina Yläpelto sanoo.

– Ja minulla Miranda Cowley Hellerin Paperipalatsi, vaikkei se ehkä aivan olekaan sellaista kirjallisuutta, mitä yleensä luen, tuumaa puolestaan Kaisa Leino.

 

Uudessakaupungissa on kirjakaupan lisäksi kaksi kirjastoa ja yksi kirjastoauto. 
^{Uudenkaupungin kirjastot}