Kädettömät isät potretti

Päiväkodin tuulikaapista terassien vakioviihdyttäjiksi

  • Kädettömät isät -yhtyeen tarina sai alkunsa päiväkodin tuulikaapista. Nyt kolmen uusikaupunkilaisisän bändi toimii paitsi kesäterassien viihdyttäjänä myös jäsentensä terapiakerhona.

Joskus suuret ystävyydet saavat alkunsa yllättävissä paikoissa. Näin kävi kymmenisen vuotta sitten uusikaupunkilaisen Myllymäen päiväkodin pienessä eteisessä, jossa kaksi isää törmäsi toisiinsa useimpina iltapäivinä. Kaksikkoa yhdisti jokapäiväinen taistelu aikaa vastaan.

– Kun päiväkodin etuovi meni viideltä kiinni, me kaksi tapasimme sattumalta aina muutaman minuutin myöhässä niin sanotulla häpeäovella, eli vuorohoitoon johtavalla takaovella.

Tämän piirteen lisäksi meitä yhdisti jo vähitellen harmaantuva hiuskuontalo, kertaa Ville Laaksonen virnistäen.

Sielunveljeyttä viimeisten minuuttien miehet, eli Laaksonen ja Juha Sappinen, tunsivat viimeistään, kun miesten lapset alkoivat kaveerata keskenään. Isät kuskasivat poikia leikkitreffeille ja samalla tutustuivat toisiinsa. Yhdistävä tekijä kaksikon välillä oli myös se, että molemmat olivat muuttaneet Uuteenkaupunkiin vasta melko äskettäin.

Jossain vaiheessa esille nousi molempien kiinnostus soittamiseen. Sappinen oli nuoruudessaan paukuttanut rumpuja, Laaksonen soitteli puolestaan bassoa. Ensimmäisiin treeneihin komppikaksikko kokoontui Laaksosen autotalliin.

 

Bänditreenit

 

– Muistan vieläkin, että oli järjettömän kylmä, ja jollain pienellä auton sisätilanlämmittimellä yritettiin kämppää saada lämpimäksi, Laaksonen kertoo.

– Mutta sitä ennen pidettiin tietysti suunnittelupalaveri, jossa saunan lauteilla hirveässä itseluottamuksen puuskassa listattiin biisejä, jotka varmasti menee ja niitä, jotka vaatii vielä työstöä, nauraa Sappinen.

Vaikka taustanauhojen päälle soitettuna homma oli mukavaa ja kuulosti hyvältä, kaksikko alkoi kaivata joukkoonsa vielä yhtä tai useampaa samanhenkistä muusikkoa. Laaksosen autotallissa pyörähtikin useampi soittaja jammailemassa, mutta paketti täydentyi lopulta vasta pari vuotta myöhemmin, kun kitaristin ja solistin paikalle astahti Sami Kunvik.

– Tärkeintä oli löytää hyvä ja tarpeeksi isä-henkinen tyyppi, sanoo Laaksonen.

– Ja Samihan meistä se oikea muusikko on, Sappinen lisää.

Isä-henkisyydellä miehet viittaavat mielentilaan, jossa mies uskoo itseensä, mutta on kuitenkin jo ennalta melko varma, että pieleenhän tämäkin menee. Rento, mutkaton ja leppoisa asenne onkin yhtyeen tavaramerkki. Kädettömät isät eivät ota itseään, tai ympäröivää maailmaakaan sen puoleen, liian vakavasti.

 

Isät keikalla

 

Kunvikin myötä bändi löysi vähitellen uomansa

Repertuaariin löytyi niin iskelmäklassikoita, suomipoppia kuin rappiakin. Soitettavat biisit valikoituvat fiiliksen mukaan.

– Minä taidan edustaa sellaista melankolisuutta tässä porukassa, Kunvik arvelee.

– Niin, Samilta tulee enemmän sellaiset “tunteiden tulkki” -biisit. Me Sappisen kanssa ehdotellaan kappaleita enemmän kieli poskessa, summaa Laaksonen.

Vaikka kolmikko kokoontuukin useimmiten juuri musiikin äärelle, on isien ystävyydessä myös syvempiä sävyjä. Muualta Uuteenkaupunkiin muuttaneille Sappiselle ja Laaksoselle bändikaverit olivat ensimmäiset uudesta asuinpaikasta löytyneet tosiystävät. Porukalla käydään läpi niin arjen mutkia kuin syvempiäkin elämäntuntoja.

Soittotreenit alkavat joka kerta alkukahvilla, jonka aikana kerrataan kuulumiset.

– Tämä on sellainen isien terapiakerho, luonnehtii Kunvik.

 

Tuumaustauko puutalon rappusllla

 

– Joskus soittimiin on päästy käsiksi ainoastaan sen verran, että pojat on kantaneet ne sisälle ja seuraavaksi sitten illan päätteeksi ulos. Tässä porukassa on niin monta iloa kerrottu ja surua puolitettu, ettei uskoisikaan, Laaksonen kertoo.

Vaikka Kunvik on bändin ainoa syntyjään uusikaupunkilainen jäsen ja Laaksonen ja Sappinen “tullista tulleita”, pitää kolmikko yhtyettään nimenomaan paikallisbändinä. Keikat soitetaan pääasiassa Uudenkaupungin ravintoloissa ja yksityisjuhlissa.

– Vaikka on meillä kyllä pari keikkaa ollut Laitilassakin, Sappinen myöntää.

Juuri nyt miehet odottavat koronarajoitusten helpottumista ja kesän terassikeikoille pääsyä. Kädettömät isät lupaavat viihdyttää paitsi musiikillaan myös lennokkailla jutuillaan.

– Joku joskus sanoi, että ei ne soittaa osaa, mutta hyvä sinne on mennä nauramaan. Sillä mennään tänäkin kesänä, Laaksonen murjaisee.

 

Ukilife.fi on Uudenkaupungin kaupungin elinkeinopalveluiden julkaisu, jossa tuodaan esiin uusikaupunkilaista asumista ja elämäntapaa.
© Ukilife.fi - All rights reserved.