Runotytön mielenmaisema
- Aada Puukki on pienestä asti halunnut kirjoittaa, piirtää ja säveltää. Kevättalvella hän voitti Helsingin kaupunginkirjaston kirjoituskilpailun. – Uusikaupunki on ollut kannustava asuinympäristö luovalle lapselle, hän sanoo.
– Se oli vahinko, henkäisee 18-vuotias Aada Puukki.
Vahingolla hän viittaa voittoonsa Helsingin kaupunginkirjaston kaikille avoimen kirjoituskilpailun nuorten sarjassa. Toivo-teemaiseen kilpailuun osallistui yli 300 eri-ikäistä kirjoittajaa. Puukin runo Sky so bright sai tuomaristolta kehuja erityisesti hyvästä kielestä ja erinomaisista kielikuvista.
Toisin kuin voisi ajatella, Puukki ei ole aiemmin juuri jakanut tekstejään muiden luettavaksi, vaikka niitä on syntynyt satoja. Yhtenä pontimena kilpailuun osallistumisesta oli juuri saada tekstinsä jonkun luettavaksi.
– Olen halunnut jonkun lukevan runojani, mutta en oikein kuitenkaan ole halunnut näyttää niitä. Kun näin sattumalta kilpailun, mietin, että tämä on mulle tarpeeksi helppo tapa. Lähetän runon sähköpostilla, ja joku lukee sen. Jos, tai kun, runo ei sijoittuisi, voisin vain unohtaa koko asian tietäen, että joku on kuitenkin lukenut ajatukseni, Puukki selittää.
Kun tieto voitosta tuli, hän ei ollut uskoa silmiään.
– Runo syntyi synkimpänä etäopetuksen aikana, ja se merkitsi minulle toivoa. Kai siinä joku muukin näki jotain, kun se kerran voitti. Mutta en olisi koskaan uskonut, että näin voi käydä, hän sanoo vieläkin hämmästyneenä.
Kirjoittaminen, musiikki ja kuvataide ovat tuntuneet Puukista omimmilta jutuilta aina. Hän on pienestä saakka laulanut, soittanut ja säveltänyt, käynyt kuvataidekoulussa ja haaveillut oman kirjan kirjoittamisesta. Parhaillaan tekeillä onkin fantasiatarina, jonka hän toivoo saavansa julkaistavaksi vielä joskus.
– Kirja on ollut tekeillä jo useamman vuoden ajan. Haluan tehdä siitä mahdollisimman omannäköisen, en niinkään perinteistä nuortenkirjaa, vaan hieman totisempaa, Puukki kuvailee.
Hän pitää Uuttakaupunkia kannustavana kasvuympäristönä luovalle lapselle. Kotoa on kannustettu luoviin harrastuksiin, ja etenkin musiikkiharrastukselle kaupungissa on monipuoliset mahdollisuudet.
– Minulla on ollut aika erityisiä kiinnostuksen kohteita, joten esimerkiksi säveltämiseen liittyen olen verkostoitunut lähinnä netissä asiasta kiinnostuneiden kanssa. Mutta pikkukaupungiksi täällä on hyvin mahdollisuuksia. Musiikkiluokalle pääsin heti ekaluokasta alkaen, musiikkiopistoon ja kuvataidekouluunkin jo hyvin pienenä.
Sävellyksen pariin häntä on kannustanut etenkin Vakka-Suomen musiikkiopiston pianonsoitonopettaja Sirke Ruikkala.
– Sirken kautta on mahdollistunut monta asiaa, kuten se, että tekemäni musiikkisatu Liisa ja Alisa pääsi lavalle, kun olin 16-vuotias. Se oli ensimmäinen iso projekti ja osa opiston lopputyötänikin. Sirke on ollut tosi tärkeä tuki kaikissa säveltämiseen liittyvissä asioissa, Puukki sanoo.
Syksyllä abiturienttina Uudenkaupungin lukiossa aloittava Puukki aikoo hakeutua valmistuttuaan opiskelemaan nimenomaan sävellystä. Jos Sibelius-Akatemian ovet eivät heti aukene, vaihtoehtona voisi olla opiskella sävellystä ensin sivuaineena Turun konservatoriossa tai suunnata ulkomaille.
– Elokuva- ja pelimusiikki on mulle “se juttu”. Niissä pystyy yhdistelemään eri musiikkilajeja ja tekemään omannäköisiä sävellyksiä. Saa paljon tunteita peliin.
Tulevaisuudessa Puukki toivoo voivansa yhdistää hänelle rakkaat taiteenlajit – kirjoittamisen ja musiikin.
– Olen miettinyt, että voisin säveltää kirjalleni vaikka oman soundtrackin, hän paljastaa.
Abivuoden jälkeen ajatuksena on joka tapauksessa suunnata maailmalle. Puukki haluaa alan koulutuksen lisäksi kerätä työkokemusta ja verkostoja, mutta ei aio unohtaa kotikaupunkiaan mahdollisesti suurtenkaan vesien takana.
– Opinnoissa menee tietysti aikansa ja töiden parissa varmasti vuosia muualla, mutta kun elämä on sitten joskus vakiintunut, voisin hyvin palata kotiin Uuteenkaupunkiin.
Sky so bright
When the midnight waves are cold
the sea above us awakens.
It’s full of life, moving,
the fractures in the black void gather
and are cast away forever,
or for now.
A million lilies bloom in those valleys,
a thousand fireflies with wings so fragile
and a hundred fairies gather to light them
yet none can ease our agony.
Even the wind brings ten lanterns
and hangs them from the ceiling
when one quiet wish escapes our lips,
as it carries us
upwards, where there is no wind at all.
And the sky is so bright
above the stars.
Underneath it lies
a sea of dark lazurite
waiting to gain a new prisoner,
waiting to chain a new wanderer.
Will it be you, or will it be me?
Who wills it, too wields it.
That who taints the glow,
they must fight the Elder-
and emerge, victorious!
When we gain knowledge and are born wiser,
we seem one step closer to the ultimate truth:
That the sky is brighter above the stars.
We know, we went there
once with my mother for yours was sick.
We took the lights away for a moment
just to see if that would aid us
or destroy us
…but neither happened.
Drop one down, drop one dead
take one down, take one thread
weave them together, weave one feather
make your wings stronger so you can fly with us
To the sky, which is brighter above the stars.
Grow those wings before your mind can pluck them,
before the clouds reach the infinite blue,
you must tend to them
so you can fly with us towards the moon
and we shall promise to meet for the last time
at the sky,
which is brighter
above the stars.
