Uusikaupunki ja sisaruus yhdistävät sanamaijaa ja sporttimimmiä

Suomen luetuimpiin kuuluvan runoilijan Heli Laaksosen ja hänen siskonsa Outi Soinisen haastattelu tehdään entisessä putkassa. Torin kulmalla sijaitseva vanha Raatihuone palveli aikoinaan poliisilaitoksen tiloina.

Kaunis kivirakennus on yksi yli 400 vuotta vanhan kaupungin lukuisista arkkitehtoonisista silmäkarkeista. Nykyään siellä toimii muun muassa matkailutoimisto ja palvelupiste Passari.

Haastattelupaikan liepeillä sijaitsevilla puutalokortteleilla on Helille ja Outille eli Odelle erityinen paikka sydämessä. Sitä tunnetta voisi kutsua vaikka sielunmaisemaksi.

Vuorikadulla kulkiessa runoilijaan suorastaan hulvahtaa lämpö ja ilo vanhoista rakennuksista. Lapsena molemmat porhalsivat puutalokaupungin kaduilla kouluun, kirjastoon ja milloin mihinkin.  Yksi sisaruksia yhdistävä asia on edelleen nopsat askeleet.

– Me ollaan Oden kanssa molemmat keskimääräistä hätäisempiä ihmisiä, Heli määrittelee ja sisko nyökyttelee hyväksyvästi vieressä.

Reippaus, energisyys ja tekemisen tahto ovat molempien ominaisuuksia. Kun toiset vasta harkitsevat aloittamista, sisarukset ovat jo täydessä työn touhussa.

Outi työskentelee kaupungin palvelusihteerinä ja tekee tuottajan hommia Heli Laaksosen Sanatoimisto Hulimaalle.

Paikasta toiseen kiiruhtamista kuvaa lämmin muisto muutaman vuoden takaa. Siskosten äiti oli tullut Turun kirjamessuille linja-autolla ja huomannut yllättäin tutut hahmot piha-alueella.

 – Äiti tuumas, et tual ne mun lapset juaksee, Heli nauraa.

Heli ja Ode asuivat varhaislapsuutensa Uudessakaupungissa ensin Santtiossa rivitalossa, myöhemmin yksinhuoltajaäitinsä kanssa Santtiossa ja Sorvakossa kerrostaloissa. Sisarusten isän suku on Lokalahdelta, sielläkin he viettivät pieninä aikaa.

Ode oli 13-vuotias, kun sisko lähti opiskelemaan Turun yliopistoon suomen kieltä ja kirjallisuutta. Syyskuussa 51 vuotta täyttänyt Heli asuu puolisonsa kanssa Rauman Lapissa vanhassa maatalossa.

Siskoaan viisi vuotta nuorempi Outi muutti omilleen 17-vuotiaana, opiskeli Raumalla tradenomiksi ja asui seitsemän vuotta pääkaupunkiseudulla ennen kuin palasi kotikaupunkiinsa. Hänellä on puolisonsa kanssa kolme tytärtä ja koti omakotitalossa Ruokolassa.

Uudessakaupungissa parasta ovat Outin mielestä monipuoliset liikunta- ja ulkoilupaikat, lähellä olevat palvelut sekä luonto. Ja tietenkin saaristo, jonne pääsee omalla pienellä paatilla hengittelemään merituulia.

Viime kesänä Outi heittäytyi ystävänsä kanssa turistiksi kotikaupungissaan

– Kävimme Pihat ja puutarhat -tapahtumassa hyvän oppaan johdolla. Yön vietimme bed and breakfastissa Kirkkokadun Amanda ja Olga -nimisessä paikassa. Olipa mukava kokemus, Outi kehuu.

Liikkuminen kaupungissa paikasta toiseen sujuu Outin mukaan kätevästi pyöräillen. Innokas liikunnan harrastaja käy viikoittain pilateksessa, joogassa, discotunneilla ja zumbassa sekä ohjaa yhtä kuntosaliryhmää.

– Ode on niin aamuvirkku, että hän on tiistaisin jo kello 6.30 ohjaamassa kuntosalilla, yökukkuja Heli pyörittelee päätään.

 

Heli nostaa Uudenkaupungin hienoimmaksi asiaksi sivistyksen.  Hänen mielestään kaupunki saa olla hieman ”akateemisesti kallellaan” eikä kaiken tarvitse olla niin populääriä.

Runoilija nostaa hattua tekijöille, jotka vaalivat kaupungissa historiaa. Yksi heistä on museojohtaja Mari Jalava. Hän arvostaa myös sitä, että vuonna 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhan kunniaksi järjestettävä Rauhan Symposium on upea, kansainvälinen ja kaikille avoin tapahtuma.

– Viestittelin viime elokuussa tutuillekin, että nyt kannattaa tulla kulttuurikeskus Cruselliin kuuntelemaan, hän hehkuttaa.

Myös merihistoriallisen yhdistyksen vireä toiminta, Uudenkaupungin vahva ja laadukas teatteri sekä Vakka-opisto saavat runoilijalta kehuja. – Kansalaisopiston kurssei plaraan ko ennemuina Anttilan kuvastoi.

Uudenkaupungin selkeä ruutukaava viehättää taiteilijaa.

– Keskustan puutaloalue on kaupunkimainen, selkeä ja kaunis.

Helin ja Outin sisaruus sai uuden ulottuvuuden, kun Heli alkoi kolmekymppisenä kiertää maata runokeikoilla. Hän oli perustanut vuonna 2004 oman, yhden naisen viestintäfirman, sanatoimisto Hulimaan. Taiteilija tiesi siskonsa olevansa loistava organisaattori ja Outi lähti ilomielin auttamaan siskoaan.

Vuonna 2011 Outi perusti taiteita tukevan Odelma-yrityksensä, joka huolehtii nyt runoilijan kalenterista ja aikatauluista sekä varmistaa, että keikkapaikoilla kaikki – kuten takahuone, kirjamyynti ja lavastus – on kunnossa esiintymispäivänä. Ja jos asia tökkii heistä riippumattomista syistä, Heli tietää, että diplomatian hallitseva Outi tekee kaikkensa ongelmien voittamiseksi.

– Outi on hyvä seuraihminen, joka hurmaa hetkessä keikkapaikkojen vahtimestarit.

Isosisko ihailee pikkusiskonsa teknistä lahjakkuutta ja kykyä ottaa haltuun nopeasti uudet laitteet ja sovellukset. Heli tosin uskoo, että vanhanaikaisen näppäinpuhelimen ansiosta hän ei sorru viettämään liikaa aikaa internetissä.

Erilaisuus ei ärsytä siskoksia, päinvastoin se avartaa.

– Näin ne kuplat yhdistyy. Outin ansiosta tiedän, mikä tekninen uutuusjuttu milloinkin trendaa.

Outi osaa rakentaa messupöydän Helin mielestä skarpiksi ja kauniiksi kokonaisuudeksi. Hän luonnehtiikin siskoaan esteetikoksi.

– No niin olet kyllä sinäkin, Outi huomauttaa.

Kauneuden kaipuuta he ruokkivat kodeissaan eri tavoin: Helin kodissa on tilaa vanhoille esineille, kirjaville räsymatoille ja elämän kolhimille vanhoille kahvikupeille. Outi pitää modernista designista, minimalismista ja valkoisesta värimaailmasta.

Sisarukset ovat joskus leikillään pohtineet, kumpi heistä on vaihtunut synnytyslaitoksella, sillä niin erilaisia he ovat järjestelmällisyydessä. Outin työpöytä on siisti ja tavarat tallessa, Helillä puhelin on tämän tästä hukassa.

Siskoltaan Heli sai arvokkaan vinkin siitä, miten selvitä runoilijaa stressaavasta kuittirumbasta.

– Ode hankki oranssin pesuvadin ja määräsi laittamaan vuoden varrella kertyvät kuitit siihen.

Nyt kuitit ovat jokseenkin tallessa siihen asti, kunnes Outi käy ne läpi ja kiikuttaa kirjanpitäjälle.

Heli valvoo silloin kun Ode nukkuu. Hän saattaa lähettää tuottajalleen sähköpostiviestin kahden aikaan yöllä. Outi reagoi postiin aamulla kuuden aikaan, jolloin hän on jo virkeänä aloittamassa uutta päivää.

Erilaiset vuorokausirytmit eivät heitä häiritse. Tärkeintä on, että he voivat luottaa toisiinsa ja siihen, että hommat hoituvat sataprosenttisella varmuudella.

Heli pohti viisivuotiaana, jääköhän uusi tulokas heille asumaan. Jäihän hän, tietysti jäi.

Nyt aikuisena Outi sanoo, että sisaruudessa tärkeintä on juuri pysyvyys.

Sisarusten äiti kuoli yli kolme vuotta sitten ja nyt heitä on enää kaksi muistelemassa yhteisiä lapsuusaikoja Uudessakaupungissa. Pikkusisko on kuullut useaan kertaan tämänkin lapsuustarinan: Kun Outi oppi yhdeksän kuukauden ikäisenä kävelemään, isosisko kierteli ylpeänä rimpauttamassa naapurien ovikelloa ja kertomassa tärkeän perheuutisen.

Siskot ovat toisilleen läheisiä ja tärkeitä, vaikka he eivät fyysisesti tapaisi toisiaan kuin muutaman kerran vuodessa. Outi sanoo, että hänen siskonsa on hyvä kuuntelija.

Omista tunteistaan sisarukset puhuvat harvoin, mutta Heli tallentaa niitä runoihinsa, kuten silloin, kun hänen siskonsa meni naimisiin. Sil ko lähte uut alkku kohre-runon roskapussiin liittyy muutakin kuin kehotus asuinkumppanille osallistua kotitaloushommiin.

– Se roskapussi runossa symboloi sitä, että emme kantaisi kaunaa toisillemme mistään asioista, Hyvän toivominen Odelle on aina helppoa, Heli sanoo.