Uusikaupunkilaisten hantvärkkäreiden kädenjäljillä

Pressuista se ajatus lähti. Tarkennettuna veneisiin sopivista suojapeitteistä ikkunoineen, tarkkoine tikkauksineen ja särmine kulmineen. Niitä uusikaupunkilainen Sami Kunvik halusi opetella tekemään itse.

Elettiin kesää 2021, ja Kunvik päätti ryhtyä tuumasta toimeen. Pieneen Pajalassa sijaitsevaan talliinsa hän hankki teollisuusompelukoneen ja tankkasi Youtubesta videoita, joissa neuvottiin pressujen valmistusta kädestä pitäen.

– Halusin tehdä jotain käsilläni. Tiesin, että veneen pressujen tekeminen on haastavaa, mutta ehkä juuri siksi halusin opetella sen itse. Ajatus tuntui jotenkin hienolta, Sami Kunvik tuumii.

 

Päivätyössään esimiehenä Valmet Automotivella Samin kädet käyvät kiivaasti lähinnä tietokoneen näppäimistöllä, joten vapaa-ajallaan hän tarttuu mielellään käsillään johonkin konkreettiseen. Halu nähdä omien kättensä jälki hänellä on ollut olemassa aina – jo pienenä poikana Sami seurasi ahkerasti neulovaa ja ompelevaa mummoaan, joka tarttui käsityöhön aina sopivan hetken tullen.

Mummolta ajatus käsillä tekemiseen iskostui Samiinkin. Teini-ikäisenä hän innostui korjaamaan huonekaluja, muutamia vuosia myöhemmin hän käytti vapaa-aikansa kunnostamalla vanhoja pulpettiveneitä ja myymällä niitä eteenpäin. Koronasulkujen aikana käsiin löytyivät puikot, joilla hän neuloi villapaitoja.

 

Käsillä tekeminen on hänelle luontaista ja tuo kaivattua vastapainoa päivätyöhön. Tosin insinööritausta näkyy myös käsityöhommissa.

– Useimmissa käsitöissä on taustalla tietynlainen logiikka. Kun se löytyy, on homma yleensä suhteellisen selkeä saattaa loppuun, Sami Kunvik sanoo.

Niin paljon pressujen ompelussa onnistuminen motivoi, että syksyllä 2021 Sami perusti toiminimen. Aika pian asiakkaat ryhtyivät tiedustelemaan näppäräsormiselta käsityöläiseltä muitakin töitä. Pajan ovesta alkoi tulla sisään erilaisten kulkuvälineiden istuimia ja pian myös huonekaluja.

Uusiin töihin Sami Kunvik suhtautui tuttuun tyyliinsä – hän tutki, millä logiikalla ne oli valmistettu ja opetteli tikki ja niitti kerrallaan myös verhoilun salat.

– Olen vain lähtenyt tekemään, yrityksen ja erehdyksen kautta. Tietysti suttakin välillä tulee, mutta se nollautuu sitten, kun onnistuu toisella yrittämällä. Tai kolmannella, hän nauraa.

Sittemmin Hantvärkkäri Kunvikin pieni paja on muuttanut lähemmäs keskustaa, ”siihen Peharin kulmille”, eli antiikkiliike P.H. Virtasen liikkeen naapurustoon. Parhaillaan työpöydällä komeilee niin vastikään verhoiltu retrohenkinen sohva, veneeseen tilattu istuintyyny kuin 60-luvun Cadillaciin tilattu hattuhyllykin.

Sana kätevästä kädentaitajasta on kiirinyt, ja asiakkaat löytävät yhä useammin myös suoraan pajan ovesta sisään.

– Olen täällä keskimäärin kolmena iltana viikossa. Ja viikonloppuisin toki myös. Aina saa tulla sisään, kun valot sisällä palavat, hantvärkkäri Kunvik vinkkaa.

 

Vaikka joku voisi ajatella, että päivätyön päätteeksi toisen työn tekeminen on raskasta, Sami Kunvikille käsityöt ovat harrastus. Tai ”pientä puuhastelua”, kuten hän itse sanoo.

– Tämä antaa minulle onnistumisen tunteita. Se, että saan kokeilla ja opetella paljon erilaista, tuntuu mukavalta. Tykkään siitä, että asiakas tuo minulle mallin tai jotain rikkinäistä ja minä onnistun laittamaan sen kuntoon. Kun asiakas on tyytyväinen, minäkin olen.

Päivätyötään Sami Kunvik ei ole jättämässä. Hantvärkkärin hommat ovat sopivassa tasapainossa työhön nähden, ja niin on toistaiseksi hyvä.

– Nyt tämä käsillä puuhastelu on älyttömän kivaa. Jos sillä pitäisi alkaa leipää tienata, homma saattaisi mennä liian totiseksi. Päivätyö on työtä, ja tämä on harrastus, joka myös nollaa ajatukset työpäivän päätteeksi. Minulle tämä yhdistelmä toimii, Sami Kunvik muotoilee.

^{Verhoilu- ja käsityöpalvelu – Hantvärkkäri S. Kunvik}