Miksei muutettu tänne jo aiemmin?
- Vielä viime talvena Anu Kallio ilmoitti puolisolleen Harri Soinille, että Uuteenkaupunkiin he eivät takaisin muuttaisi. Vuotta myöhemmin nelihenkinen perhe on kuitenkin kotiutunut vanhempien synnyinseuduille erinomaisen hyvin.
Rauhallisen pikkutien päässä sijaitsevan omakotitalon ovelle saapuu ensimmäisenä tulijaa tervehtimään sekarotuinen Nuppu-koira, jonka vinhasti vispaava häntä viestittää riemusta uusia ihmisiä kohtaan.
Nupun ilakointia lukuun ottamatta nelihenkisen perheen kodissa vallitsee seesteinen tunnelma. Kun 9-vuotias esikoinen Jessica puuhailee omassa huoneessaan ja 6-vuotias Amanda on simahtanut päiväkotipäivän päätteeksi sohvalle, perheen vanhemmat Anu Kallio ja Harri Soini ehtivät istahtaa ruokapöydän ääreen kahville.
Mistään ei arvaisi, että kodissa on asuttu vasta muutaman kuukauden ajan. Muuttokuorma peruutti Saarnistossa sijaitsevan omakotitalon pihaan heinäkuussa ja sinetöi samalla Anun ja Harrin paluun kotikaupunkiinsa. Molempien synnyinkodit sijaitsevat alle kilometrin päässä nykyisestä kodista.
– Tämä on ollut tällainen “projekti maitojuna”, Harri virnistää.
Ihan hetkessä pariskunnan Uuteenkaupunkiin palaaminen ei kuitenkaan käynyt. Välissä ehdittiin viettää vuosia niin pääkaupunkiseudulla kuin Turussakin. Viimeisen kahdeksan vuoden ajan perheen kotiosoite sijaitsi Nousiaisissa.
Tietynlainen veto vanhalla kotikaupungilla oli ollut jo pidempään, vaikka Anu vielä vuosi sitten tyrmäsikin Harrin ehdotuksen paluumuutosta. Uudessakaupungissa asuvat kuitenkin lasten molemmat isoäidit, ja Harri kulki pitkään rakkaan harrastuksensa salibandyn perässä kaupunkiin.
– Minä olen aina ollut sellainen pikkukaupungin tyttö, mutta pitkään ajatuksena oli, että joskus eläkkeellä sitten palataan tänne ja hankitaan talo Lepäisiltä, Anu sanoo.
– Nyt ollaan tässä Lepäisille johtavan tien varressa eli suunta on oikea, lisää Harri.
Lopulta perheen toivat kaupunkiin työt. Harri aloitti Uudenkaupungin kaupungilla paikkatietoinsinöörinä, ja laboratoriossa työskentelevän Anun työasiat järjestyivät sisäisellä siirrolla.
Sekä vanhan että uuden talon kaupat tehtiin kolmessa kuukaudessa. Siitäkin huolimatta, että erityisesti 9-vuotias Jessica ilmoitti painokkaasti olevansa muuttoaikeita vastaan.
– Nyt mielipide on tosin kääntynyt siihen suuntaan, että miksei muutettu jo aiemmin. Koulussa tuntuu olevan tosi kivaa ja kavereita on löytynyt, Harri sanoo.
Perheessä on pantu merkille, että Uudessakaupungissa on tarjolla runsaasti pientä “ekstraa”, johon he eivät ole muualla törmänneet. Kaupungin runsas tapahtumatarjonta saa kiitosta vanhemmilta, lapset taas ovat tykästyneet Saarniston päiväkotiin ja kouluun.
– Eskarilainen on aivan ihastuksissaan, kun heillä on siellä kylpyamme. Ei sellaista koskaan aiemmin missään ole ollut, Harri nauraa. – Tämä on myös ensimmäinen kaupunki, joka on lähettänyt uusille asukkaille tervetulopaketin, on Uki-sovellusta ja vaikka mitä.
Kaupungin hyviä harrastusmahdollisuuksia vanhemmat kiittelevät myös. Harri on siirtynyt valmentamaan Nystarsin miesten salibandyjoukkuetta, ja Anu on löytänyt itsensä viikoittain Ellenin jumpista.
– Koiran kanssa tulee myös lenkkeiltyä paljon. Ja kävin minä Santtiorannan päättäjäisissä ja Hehku-karnevaalissa. Täällä on helppo mennä, kun välimatkat ovat niin lyhyitä, Anu tuumii.
Vaikka arki on vielä osin totuttelua, Uudessakaupungissa elo tuntuu kotoisalta, kun asiat ovat loksahdelleet paikoilleen. Mummit ovat hyvillään, kun lapset ja lapsenlapset ovat lähellä, ja yhteistyö- ja avunantosopimus toimii molempiin suuntiin.
– Kyllähän täällä palvelut on kaikin puolin kohdallaan. Kaikki löytyy, mitä lapsiperheen elämässä tarvitaan, Harri ja Anu kiteyttävät.
