Saaristolaiselämää Uudessakaupungissa vartin päässä keskustasta

Mielenrauha.

Se on ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, kun astuu sisään yrittäjä Miia Mannisen ja hänen perheensä moderniin saaristokotiin Lepäisillä.

Suurista, merelle avautuvista ikkunoista avautuu huikaisevan kaunis talvinen maisema. Lumi peittää jään ja aurinko pilkottaa pilvien lomasta. Kuin luonto kuiskaisi ihmisille, jotka elävät sekasortoisessa maailmassa: kaikki järjestyy.

Selkämeren rannalla sijaitsevassa pienessä saaristokylässä on eletty monenlaisia aikoja, mutta elämä on kulkenut aina eteenpäin. Miialle Lepäisistä on tullut parinkymmenen vuoden aikana maailman tärkein paikka. Paitsi nykyisyys häntä kiehtovat myös tarinat ajoista, jolloin Lepäisille ei johtanut tietä, ja kaupunkiin kuljettiin merta pitkin.

Miialle saari tuli alussa tutuksi vapaa-ajan asukkaana. Hän nautti mökkeilystä perheensä, puolisonsa Markus Kotirannan ja Aaron-poikansa, kanssa.

Paluu kaupunkiarkeen kerrostalokotiin tuntui vähitellen Miiasta aina vain vaikeammalta. Lopulta elämä saaristossa alkoi vetää heitä puoleensa niin vahvasti, että pariskunta päätti uuden mökin sijaan rakentaa tontille ympärivuotisen kodin.

Torniossa syntynyt Miia on ollut uusikaupunkilainen nelivuotiaasta lähtien. Hän kasvoi Uudessakaupungissa teini-ikäiseksi ja opiskeli muotoilijaksi Kouvolassa. Yhdestä asiasta hän oli nuorena melkoisen varma: hän tuskin kohtaisi koskaan uusikaupunkilaista miestä, johon voisi rakastua. Kohtalo päätti toisin. Ensimmäisellä lomallaan ammattikorkeakoulusta hän tapasi Markuksen, jonka kanssa on ollut yhdessä siitä lähtien.

Uudestakaupungista kotoisin olevalla Markuksella on sukujuuria Lepäisille. Myös Miia on kahdessakymmenessä vuodessa juurtunut vahvasti Lepäisten saareen. Kalliot, kaislat ja saaristomännyt, ketut, lokit ja joutsenet ovat osa hänen arkeaan ja sielunmaisemaansa.

Kodin suunnittelussa Miia ja Markus saivat molemmat toteuttaa itseään. Monet ratkaisuista – kuten kaareva katto ja pyöreä ikkuna eivät ole aivan tyypillisiä – mutta lopputulos on asukkaidensa näköinen.

Ikkunoista avautuva näkymä on vuodenaikojen mukaan vaihtuva taulu, mutta löytyy kodista myös ihmiskäden ikuistamaa taidetta. Olohuoneen seinällä on meriaiheisten taulujen kokoelma, joista valtaosa on talon isännän maalaamia.

Yrittäjäksi Miia päätti ryhtyä 32-vuotiaana vuonna 2015. Hän perusti silloin Vakka-Suomen Designtuotanto-nimisen yrityksen ja kuvailee itseään suunnittelun sekatyöläiseksi. Myös hänen puolisonsa työskentelee yrittäjänä.

– Yrittäjien yhteishenki on Uudessakaupungissa ihan mahtava, Miia kuvailee ja sanoo, että paikallisia palveluja arvostetaan.

– Näin saadaan hyvä kiertämään omassa kotikaupungissa, hän sanoo.

Rakennusprojektin aikana paikallisten yrittäjien osaaminen ja ammattitaito oli kullanarvoista, vaikka pariskunta teki itse niin paljon kuin suinkin mahdollista.

Isot ostoskeskukset eivät Miiaa houkuttele. Paljon mieluummin hän piipahtaa keskustan kivijalkaliikkeissä, joissa on hänen mukaansa laaja valikoima kaikkea, mitä ihminen tarvitsee.

– Ostin viime joulunakin kaikki lahjat melkein sataprosenttisesti Uudestakaupungista. Ikinä en ole täällä mistään saanut huonoa palvelua, hän vakuuttaa.

Miia sanoo, että lapsiperheen kannalta Uudenkaupungin parhaita puolia on mahdollisuus liikkua ketterästi paikasta toiseen, kun ei tarvitse jumittaa ruuhkissa.

Oma auto on saaressa asuville toki tarpeellinen, mutta Miia kertoo, että hän käyttää myös linja-autoa, sillä Lepäisille kulkee muutamia vuoroja. Hän toivoo, että niitä voitaisiin tulevaisuudessa lisätä ja laajentaa myös koulujen loma-aikojen ulkopuolelle.

12-vuotias Aaro on yhteinäiskoulun musiikkiluokalla ja harrastaa aktiivisesti jalkapalloa Uudenkaupungin Pallokerhossa. Laji on kasvattanut viime aikoina huimasti suosiotaan vahvasti koripallosta tunnetussa kaupungissa. Miian mielestä jalkapallo ja sen mukana lujasti yhteen hitsautunut kaveriporukka on kuin lottovoitto myös vanhemmille.

Innokkaan futarin äitinä hän on iloinen Pietolan kentän tulevasta kunnostamisesta, mikä parantaa lajin harjoitus- ja peliolosuhteita merkittävästi.

Kun Miialta kysyy, mitä hän haluaa kotikaupungistaan esitellä vieraille, vastaus tulee nopeasti.

– Rantabulevardi ja empire-tyylisen keskustan puutalot, hän sanoo ja paljastaa niiden olevan hänellekin fiilistelypaikkoja, joissa tulee aina hyvälle mielelle.

Uudenkaupungin Vanhat talot -tapahtumassa Miia käy ihailemassa tunnelmallisia koteja ja idyllisiä pihoja. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään 7.-8. syyskuuta.

Hänestä on hienoa, että kaupunkilaiset avaavat kotinsa ovia muiden iloksi.

– Kaikkea ei tarvitse itse omistaa. Emmehän omista saaristoakaan, mutta voimme nauttia siitä.

Miia naurahtaa, että hän osaa nauttia myös kotikaupunkinsa maaseudusta. Saaristolaisen silmä lepää Kalannin viljavissa peltonäkymissä.

Itselleenkin yllätykseksi hänestä on Lepäisten vuosien aikana kasvanut intohimoinen kotipuutarhuri. Hän esittelee lumen alta pilkottavia talventörröttäjiä ja odottaa jo kevättä, jolloin saa laittaa sormensa multaan.

Uudenkaupungin Minifarmi & Kukkamessut 18.-19. toukokuuta ovat kevään yksi kohokohta. Sieltä perennoihin hurahtanut Miia kertoo löytäneensä aina niin paljon kasviaarteita, että muualle ei ole tarvinnut lähteä.

Unelmien toteuttamiseksi Miian ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, kun ne voi toteuttaa omalla kotipihalla.

– Minulla oli joskus haaveena, että kotini ikkunasta näkyisi kieloja ja nyt sekin on toteutunut, Miia naurahtaa.