Seitsemän veljeksen ja triplakaksosten perhe nauttii tavallisesta arjesta

Ainutlaatuinen liikennemerkki suurperheen kotikujalle johtavalla tiellä on pysäyttävä: viimeistään liikennemerkin kohdalla jokainen tulija ymmärtää varmasti hiljentää vauhtia.

Perillä riittää sitäkin enemmän menoa ja meininkiä, sillä Kalannin Siivotun kylässä sijaitsevassa omakotitalossa asuu Fribergin perheen seitsemän veljestä. 33-vuotiaan Jennan ja 36-vuotiaan Henrin lapsista peräti kuusi on kaksosia.

Perheen esikoinen, 12 vuotias Rasmus syntyi vuonna 2010 ja hänen jälkeensä perhe täydentyi seitsemän vuoden aikana kaikkiaan kuudella kaksospojalla. Nuorimmaisten syntymä marraskuussa 2017 ylitti valtakunnallisen uutiskynnyksen, sillä kolmet kaksoset samassa perheessä on Suomessa harvinainen ilmiö.

 

 

Uusikaupunkilainen Asmo Hällfors toteutti suurperheen kotikujan persoonallisen liikennemerkin vanhempien toiveiden mukaan. Merkki on tarpeellinen turvallisuuden kannalta, mutta se kuvaa hyvin myös Jennan ja Henrin elämänasennetta. Nuori pari ei suunnitellut suurperhettä, mutta sellainen heillä nyt on ja arki jokaisen lapsen kanssa on parasta, mitä he voivat kuvitella.

Kuopuksina syntyneistä kaksosista toinen, 4-vuotias Peetu, toivottaa jo ovella tulijan tervetulleeksi valloittavalla hymyllään ja uteliaalla katseellaan. Pojat ovat haastattelun aikana hajaantuneet ison talon huoneisiin ja pihalle, mutta aina välillä joku pysähtyy keittiön pöydän ääreen kuuntelemaan vanhempiensa juttelua. ”Äiti” tai ”isä” kuuluu tuon tuostakin, kun jollakin pojista on asiaa.

Kaksospojat Elmeri ja Verneri ovat nyt 10-vuotiaita. 6-vuotiaat Lenni ja Kasper sekä reilu vuosi heidän jälkeensä syntyneet Peetu ja Tomas täydensivät veljessarjan seitsemään. Aivan kuten Aleksis Kiven kuuluisassa romaanissa myös Fribergin veljessarjassa jokainen pojista on omanlaisensa persoona.

– Kaikki heistä ovat erilaisia, kuin yö ja päivä, Jenna-äiti kuvailee poikiaan.

Toiset ovat rauhallisia ja tykkäävät piirtämisestä, toisilla ei ole aikaa istahtaa pöydän ääreen kuin korkeintaan aamupalalla tai ruoka-aikana. Jokainen lapsista on vanhemmilleen yhtä rakas juuri sellaisena kuin on.

 

Mikä lapsissa ja perhe-elämässä on vanhempien mielestä parasta?

 

– Meillä ei ainakaan ole yhtään tylsää hetkeä, kommentoi isä.

– Lasten onnistumiset. Kun lapset oppivat jotakin uutta ja innostuvat siitä, kuvailee äiti arjen tähtihetkiään.

Perheen koti löytyi keskeltä maaseutua Siivotun kylästä, josta on Uudenkaupungin keskustaan matkaa vain kymmenkunta kilomeriä. Perheen kasvaessa he ovat laajentaneet taloa kerran ja uusi laajennus on työn alla tänä kesänä.

 

 

Yhteisiä piirteitä lapsista löytyy paitsi ulkonäössä, myös harrastuksissa. Kaikki ovat innostuneita liikunnasta. Kesällä lajeina ovat jalkapallo tai pesäpallo ja talvella jääkiekko. Henri kertoo, että he ovat vieneet lapsia uusiin harrastuksiin ja oma laji on löytynyt jokaiselle kokeilun kautta.

Kotikaupungista löytyvien harrastusten lisäksi perhe on hyödyntänyt vain reilun kymmenen minuutin ajomatkan päässä sijaitsevan Laitilan tarjontaa, jossa pojat ovat harrastaneet jääkiekkoa ja pesistä.  Ensi kaudella veljeskatras kiekkoilee Uudenkaupungin Jääkotkissa, jossa Henri toimii valmentajana.

Arki-iltaisin ja viikonloppuisin aika kuluu harjoituksissa ja peleissä, mutta koko perhe on koolla ainakin aamupalalla ja ruoka-aikaan. Lasten harrastuksiin osallistuminen on vanhemmille mieluista. – Välillä pojat kulkevat kimppakyydeissä ja onneksi harjoitusajat ovat mukavasti peräkkäin, Henri sanoo.

Henri toimii projektipäällikkönä Vertek-konsernissa ja Jenna työskentelee vanhusten parissa lähihoitajana Uudenkaupungin kaupungin palveluksessa. Jenna opiskeli kuopusten jälkeen leipuri-kondiittoriksi ja työskenteli jonkin aikaa leipomossa, mutta palasi takaisin entiseen ammattiinsa.

– Sain sovittua työnantajani eli Uudenkaupungin kaupungin kanssa, että voin tehdä iltavuoroja vain viikonloppuisin, mikä helpottaa arkeamme, hän kertoo.

Suurperheen äitinä hän arvostaa kaupungin joustavaa asennetta ja sitä, että lapsiperheet otetaan näin huomioon työelämässä.

Lapsiperheiden palvelut Uudessakaupungissa pelaavat vanhempien mielestä hyvin. Jenna kertoo, että kaksosten vauva-aikana neuvolan väki tarjosi tukeaan ja perhekeskuksesta on tarjottu apua muun muassa lasten kouluaamujen sujuvoittamiseen. Se on tuntunut mukavalta, vaikka ulkopuolista apua isovanhempien lisäksi on harvemmin tarvittu.

He ovat tyytyväisiä Kalannin lähikouluun ja myös koulukyydit saavat suurperheeltä kiitosta. Keskustaan rakennettavaa uutta sivistys- ja hyvinvointikeskusta he pitävät positiivisena asiana.  Sinne tulee yläkoulun ja lukion lisäksi uusi uimahalli ja liikuntapaikkoja, joita Henri sanoo arvostavansa.

Jenna painottaa, että arjen sujumisessa tärkeää on, että molemmat vanhemmat osallistuvat kodin töihin. Ilman erityisiä sopimuksia periaatteena on ollut, että se tekee, kumpi ehtii. Fribergeillä ei kinastella tiski-, pyykkäys- tai kokkausvuoroista.

– Henkka tekee paljon kotihommia – ihan kaikkea paitsi minä kyllä siivoan enemmän, Jenna sanoo.

– No justiinhan äsken keräsin sukat pois lattialta, Henri naurahtaa.

 

Lapset kantavat kortensa kekoon kotitaloushommissa

 

– Pojat vievät roskia, lajittelevat pyykkejä, hakevat puita ja poimivat mustikoita, Jenna luettelee.

Toisinaan energiaa puhkuvat pojat ovat jopa hieman liian oma-aloitteisia.

– Kerran he olivat päättäneet leikata pensaat, Jenna muistelee. Idean he olivat saaneet seuratessaan vanhempiensa touhuja. Oksasakset olivat viuhuneet innokkaiden puutarhurien käsissä niin vauhdikkaasti, että pensaista ei ollut paljoakaan jäljellä.

Seitsemän poikaviikarin perheessä sattuu ja tapahtuu ja kolhujakin tulee. Vanhempien mukaan vakavilta tapaturmilta on kuitenkin vältytty.

– Onhan sitä päitä liimailtu aina silloin tällöin. Pelolle ei voi kuitenkaan antaa valtaa, vaan lasten täytyy saada mennä ja touhuta. Sitä kautta he oppivat, Jenna sanoo.

 

 

Kotieläimien virkaa Fribergeillä toimittavat kuusi kanaa ja kukko. Ne ovat lapsille tärkeitä, vaikka Olga-mummoksi nimetty kana onkin ainoa, joka suostuu tulemaan poikien syliin. Pihakanoilla on toki muukin kuin viihdyttäjän rooli: luomumunia kuluu suurperheessä paljon.

Muita kotieläimiä kanojen lisäksi ei ole ainakaan toistaiseksi suunnitteilla.

– Oma lehmä olisi kyllä kova sana, sillä maitoa meillä kuluu paljon, vitsailee Jenna.

Perheen ruokakulut ovat Jennan mukaan vähintään 150 euroa viikossa. – Tilaan ruoat netin kautta ja haen ne paikallisen S-marketin lastauslaiturilta.

Poikien ruokahalu kasvaa iän myötä koko ajan ja se näkyy kauppalaskussa. Jenna huomauttaakin, että heidän perheelleen kouluruokailu ja päiväkodissa tarjottava ruoka ovat asioita, joita osaa arvostaa.

 

 

Talon laajennuksen valmistuminen tuo helpotusta perheen arkeen, kun makuuhuoneita tulee lisää. Tilava kuraeteinen on suurperheelle arjen luksusta. Kolmessa kerroksessa nukkuvat nuorimmaiset saavat hekin nyt omat sängyt. Nukkumaanmenoajoista pidetäänkin Fribergeillä kiinni. Viimeistään kahdeksalta pienimmät ovat unten mailla ja vanhemmat lapsetkin yhdeksältä koulupäivinä.

Jennalla ja Henrillä ei juurikaan jää vuorokaudessa omaa aikaa eivätkä he sellaista kaipaakaan. Tosin kesällä tuntui mukavalta, kun he pääsivät kahdestaan Uudenkaupungin Karjurockiin. Lasten kesän kohokohtiin kuului vierailu Vaasassa ja Powerparkissa. Se oli lasten ensimmäinen huvipuistoretki, joka oli ostettu Black Friday-päivän tarjouksena viime vuonna.

Loman perhe vietti remontin vuoksi evakossa Henrin vanhempien mökillä meren rannalla Pyhämaassa. Uudessakaupungissa mökille ei tarvitse lähteä kauas ja koko perhe nauttii merielämästä ja mökin matalasta rannasta, jossa on turvallista polskia hellepäivinä. Suppilaudat, kajakit ja pappan vesijetti takaavat, että tekemistä riittää.

 

 

Kotona metsän laidalla seitsemän veljestä viihtyy kaikkina vuodenaikoina ulkona. Yhdessä touhutaan, välillä riidellään ja sitten taas sovitaan. Uusia muistoja syntyy joka päivä.

Elämän jäljet saavat näkyä suurperheen kodissa: keittiön suureen pöytään on äidin mukaan tullut muutama naarmu, mutta niitä ei tarvitse heti poistaa. Takapihalle avautuvan ikkunan takana pilkottaa maja. Se on yhdessä rakkaudella rakennettu, kuten perheen tavallisen ihana ja ihanan tavallinen arki Uudessakaupungissa.