Takamiehen kotiinpaluu

Pohitullin palloiluhallin hämyisät käytävät ovat Bojan Sarcévicille tuttuja. Ensimmäisen kerran bosnialaisnuorukainen asteli käytävän päässä sijaitsevaan Korihaiden pukukoppiin vuonna 2006, hädin tuskin täysi-ikäisenä.

– Lähdin ensimmäistä kertaa pois kotoa, kun saavuin Uuteenkaupunkiin. En osannut suomea enkä englantia, en osannut kokata tai omistanut pesukonetta saati nettiyhteyttä. Siinä piti nuoren pojan kasvaa aika nopeasti, että pärjäsi, Sarcévic muistelee uransa alkuhetkiä.

Hän on yksi Bosniassa rauhanturvaajana työskennelleen koripallovaikuttaja Heikki Walan ja valmentaja Zlatan Presicin perustaman FinnDo-koripallokoulun kasvateista. Juuri Walalla oli näppinsä pelissä myös siinä, että Sarcévic päätyi Suomeen ja nimenomaan Korihaihin.

– Kun valmistuin lukiosta, Heikki kysyi, haluaisinko kokeilla ammattilaiskoripalloilijan uraa Suomessa. Päätös oli helppo, sillä juuri sitä halusin, Sarcévic kertoo.

Uudessakaupungissa nuorelle miehelle avautui uusi, itsenäinen elämä. Kielimuurista ja arkisista haasteista huolimatta hän kokee olleensa kaupunkiin lämpimästi tervetullut ja saaneensa koripalloyhteisöltä apua sopeutumiseen.

– Ihmiset olivat alusta asti tosi mukavia minua kohtaan. Pienessä kaupungissa pyörällä pääsi helposti joka paikkaan ja kaikki alkoi pian sujua tosi hyvin. Voidaan sanoa, että Uudessakaupungissa kasvoin aikuiseksi.

Sarcévic pelasi Uudenkaupungin Korihaissa viiden kauden ajan, kunnes allekirjoitti pelaajasopimuksen espoolaisen Hongan kanssa. Pian Honka haettiin kuitenkin konkurssiin, ja Sarcévic päätyi kahden seuraavan kauden ajaksi Kotkaan KTP:n paitaan.

Viimeiset kahdeksan vuotta pelinrakentaja on viihtynyt Pohjanmaan lakeuksilla. Kauhajoen Karhu Basketin oransseissa hän ehti voittaa kahdesti SM-kultaa ja kerran hopeaa sekä saavuttaa finaalien tärkeimmän pelaajan tittelin.

Taitava takamies on ollut Kauhajoen fanien keskuudessa suosittu pelaaja, eikä tutun elämän taakse jättäminen ollut pelkästään helppoa.

– Tietysti oli vaikeaa lähteä Kauhajoelta, kun siellä on kavereita ja oma elämä jo niin selkeää. Uskon silti, että sielläkin ratkaisuni ymmärretään, tämä kun kuuluu tähän hommaan, Sarcévic muotoilee.

 

 

Pelaajauran päättäminen juuri Uudessakaupungissa oli muhinut Sarcévicin mielessä jo pitkään. Hän sanoo haluavansa antaa jotain takaisin yhteisölle, joka otti hänet nuorena pelaajanalkuna lämpimästi vastaan ja auttoi tekemään Suomesta kodin. Kun myös Sarcévicin tyttöystävä sai töitä Uudestakaupungista, kaikki palaset loksahtelivat kohdalleen.

– Halusin itse lopettaa urani täällä, mistä kaikki alkoi. Koen, että olen vähän kuin sen velkaa uusikaupunkilaisille. Nyt, kun tulin tänne, tuntui että tulin kotiin.

”Oman pojan” paluu on herättänyt uusikaupunkilaisissa innostusta.

– Heti, kun sopimus julkaistiin, sain uusikaupunkilaisilta monta viestiä, että nyt hekin palaavat taas katsomaan pelejä. Uki on perinteikäs koriskaupunki, ja kaupunkilaisilla tuntuu olevan nälkää nähdä hyvää koripalloa Pohitullissa.

Joukkueessa kapteenin nauhaa kantavalla Sarcévicilla on merkittävä rooli myös nuorten pelaajien roolimallina. Hän sanoo junioripelaajien ohjaamisen ja esimerkillä johtamisen olevan mieluisa tehtävä.

– Huipulle pääseminen vaatii kovaa tahtoa ja paljon töitä. Se on lopulta itsestä kiinni, onko valmis tekemään työtä ammattilaisuuden eteen. Itse yritän viestittää nuorille pelaajille, että käyttäisivät hyväkseen tätä nyt tarjottua mahdollisuutta oppia ja harjoitella joukkueen kanssa täysipainoisesti. Motivaation pitää kuitenkin löytyä jokaiselta pelaajalta itseltään, Sarcévic kiteyttää.

Nuorten oman kylän kasvattien rooli joukkueessa on hänestä olennainen.

– On tärkeää, että seura antaa junioreille mahdollisuuden kasvaa ja päästä kentälle. Myös faneille on suuri asia, kun kaupungin omat junnut ovat pelaamassa.

 

 

Sarcévicin pelaajasopimus kattaa tällä hetkellä kolme tulevaa kautta. Ura pelikentällä saattaa hyvin jatkua vielä tämän jälkeenkin.

– Riippuu tietysti paljon siitä, missä kunnossa olen. Mutta koriksen parissa jatkan varmasti joka tapauksessa, ehkä sitten valmentajana, hän tuumii.

Kun takamiehellä on vapaapäivä, hän lähtee puolisonsa kanssa mielellään retkelle. Uudenkaupungin ja lähialueen luontopolut ja laavut ovat tulleet kesän aikana tutuiksi, ja Velhoveden rengastienkin kaksikko kiersi kesällä.

– Olemme ahkerasti tutustuneet uuteen kotipaikkaan ja viettäneet paljon aikaa luonnossa. Nuorempana lähdin aina kesäksi Bosniaan, mutta nyt vietimme ensimmäistä kertaa kesän täällä. Kesällä Uusikaupunki on parhaimmillaan, Sarcévic sanoo.

Kaksikko on tullut Uuteenkaupunkiin jäädäkseen.

– Uki tuntui heti ensimmäisenä päivänä kodilta. Suunnitelmana on jäädä tänne pysyvästi.

^Korihait

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin 30.9.2021.