Teatteri, musiikki ja meri saivat espoolaisen juurtumaan Uuteenkaupunkiin

Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan neljäkymmentä vuotta siitä, kun Annikka Hallikainen ja hänen puolisonsa Kyösti muuttivat Uuteenkaupunkiin.

Opettajaksi Turussa opiskellut Annikka oli ehtinyt jo totutella Varsinais-Suomeen eikä siirtyminen länsirannikolla sijaitsevaan satamakaupunkiin tuntunut pariskunnasta isolta hyppäykseltä. Varsinkin, kun kaupunki sijaitsi meren rannalla.

– Meillä oli silloin kansanvene ja täällä oli helppoa jatkaa veneilyä, hän sanoo.

Purjeveneellä perheen matka on taittunut kesäisin Uudestakaupungista Tanskaan, Ruotsiin ja jopa Amsterdamiin asti. Myös Saaristomeri ja Ahvenanmaan saaristo vetää veneilijöitä puoleensa aina uudelleen.

– Eihän niihin maisemiin koskaan kyllästy, hän sanoo ja odottaa jo innolla tulevaa veneilykesää.

Pariskunta rakensi nykyisen kotinsa Pyhämaahan viisitoista vuotta sitten, kun lapset olivat lähteneet maailmalle. Sitä ennen he asuivat keskustassa vanhassa puutalossa, jossa koulut ja lasten harrastukset ja kaverit olivat lähellä ja matkat taittuivat helposti kävellen ja pyöräillen.

Perheen kolme poikaa ovat jo aikuisia ja asuvat pääkaupunkiseudulla. Annikka kertoo, että he tulevat edelleen mielellään viettämään vapaa-aikaa Uuteenkaupunkiin.

– Kai he tulevat meitä tapaamaan, mutta kyllä tällä paikallakin on varmaan vaikutusta.

Täällä luonnon keskellä, meren rannalla on aivan omanlaisensa rauha.

Annikka jäi eläkkeelle opettajan töistä kolme vuotta sitten ja aikaa on vapautunut entistä enemmän mieliharrastukselle näyttelemiselle. Kaupungissa toimii vireä ja laadukkaista näytelmistään ja musikaaleistaan tunnettu Uudenkaupungin Teatteri.

Viime vuonna hän sai soiton teatterinjohtaja Jari Luolamaalta: ”Tuletko mukaan leikkimään”, hän kysyi ja Annikka vastasi myöntävästi hetkeäkään epäröimättä. Sillä hetkellä hän ei vielä tiennyt, että hänelle oli suunniteltu näytelmän nimiroolia Molièren klassikkokomediassa Luulosairaassa.

Teatterin väki puhuu näyttelemisestä leikkimisenä, mikä on Annikan mielestä kerrassaan osuva ilmaisu. Parasta teatteriharrastuksessa on hänen mukaansa mahdollisuus heittäytyä erilaisiin maailmoihin. Yhdessä tekemisestä syntyy hyvä fiilis.

Teatterissa on mukana eri-ikäisiä ja erilaisen taustan ja ammatin omaavia ihmisiä. Kynnys harrastuksen aloittamiseen on hänen mukaansa matala ja uudet tekijät otetaan lämpimästi mukaan.

– Ilmapiiri on tosi kannustava eikä mokia tarvitse pelätä.

Esitykset vetävät yleisöä ympäri maakuntaa. Tammikuussa ensi-iltansa saanut Luulosairas-näytelmä on saanut todella hyvän vastaanoton.

Katsojat ovat kehuneet esitystä viihdyttäväksi komediaksi.

Aivan mahtavia roolisuorituksia. Annikka Hallikaisen pääroolin Argan ja ihan kaikki muutkin loistivat rooleissaan, Teatterin Facebook-sivuilla hehkutetaan.

Yleisön ja näyttelijöiden välille syntyvä vuorovaikutus on aina yhtä ainutkertaista. Kun yleisö herkeää nauruun, se on Annikan mukaan kuin katsojat laittaisivat pökköä pesään ja vauhti lavalla vain kiihtyy.

Espoolaistyttö oli lapsena ja nuorena aina innolla mukana koulun näytelmissä, mutta aikuisena hänellä oli iso kynnys lähteä mukaan harrastajaryhmiin. Sitten hän päätti kerätä rohkeutensa. Annikan ensimmäinen produktio oli Sound of Music -musikaali vuonna 2008. Siinä hän lauloi nunnakuorossa.

Upeasti toteutetut musikaalit ovat viime vuosinakin olleet yleisömagneetteja.

– Mukaan on tullut paljon uusia tekijöitä ja olen joskus ihmetellyt, missä he ovat tähän asti piilotelleet, Annikka hämmästelee.

Ensi syksynä lavalla nähdään musiikkinäytelmä Teuvo ja Paperitaivas, jonka musiikki on Leevi and the Leavings yhtyeen Gösta Sundqvistin tuotantoa.

Kaupungin vilkas kulttuurielämä saa Annikalta kiitosta. Teatterin kotinäyttämönä toimivan Kulttuurikeskus Crusellin lavalla on paljon vierailuesityksiä ja maankuulujen artistien konsertteja.

Heinäkuussa Hallikaisten purjevene pysyy tiukasti kotisatamassa Crusell-musiikkijuhlan aikaan. Festivaali on yksi Uudenkaupungin kesän kohokohdista ja kaupunki muuttuu viikon ajaksi klassisen musiikin keitaaksi. Silloin Hallikaiset saavat joka vuosi kotiinsa ystäviä, jotka ovat ihastuneet taiteellisesti korkeatasoiseen ja kansainväliseen tapahtumaan.

Annikka on itsekin elvyttänyt musiikkiharrastustaan ja kaivanut kaapista viulun esille.

– Soitin viulua aktiivisemmin lapsena, mutta sitten se jäi. Nyt olen mukana Andante-orkesterissa. Siinä ikähaitari on laaja, koululaisista eläkeläisiin.

Annikka ja Kyösti nauttivat molemmat uimisesta kaikkina vuodenaikoina ja se on yksi syy, miksi nykyinen koti on heille niin rakas.

– Uiminen ei ole meille vain harrastus, vaan mieluummin sitä voisi sanoa elämäntavaksi.

Joka aamu menemme mereen kesät talvet ilman saunaa – se on meidän aamusuihkumme.

Asuminen maaseudulla on Annikalle nykyisessä elämänvaiheessa suuri nautinto ja ilo. Häntä ei haittaa, jos joku kuvailisi heidän paikkaansa pussinperäksi, sillä kiireetön elämänrytmi ja mahdollisuus pysähtyä tuijottelemaan luonnon ilmiöitä ovat juuri niitä syitä, miksi he aikoinaan uuden kotinsa paikan valitsivat. Uudenkaupungin keskustaan tai Pyhämaan kyläkauppaan Annikka kulkee kesäisin joskus sähköpyörällä. Hän on kokenut upeita hetkiä luonnossa polkiessaan kotiin kesäiltoina pimeän laskeutuessa.

Hänelle luksusta ovat hiljaisuus, tähtitaivas, meri, lähellä olevat sieni- ja marjamaastot sekä silloin tällöin taivaalla hehkuvat revontulet.