Uusikaupunki otti espoolaispariskunnan avosylin vastaan
- Liisa Hämeri ja Ville Lucander löysivät yhteisen kodin Uudestakaupungista. Pikkukaupungissa elinpiiri on pienentynyt ja elämänlaatu noussut.
Kun espoolaisten Liisa Hämerin ja Ville Lucanderin asunnot tyhjenivät jälkikasvusta, oli aika miettiä, mihin kahden aikuisen ensimmäinen yhteinen kortteeri tulisi. Yhtä pariskunta oli pitänyt jo vuosia, mutta saman katon alla he eivät olleet vielä asuneet.
Tai oikeastaan saman katon alla kyllä, mutta eri asunnoissa.
– Viimeiset vuodet asuimme saman kerrostalon vastakkaisissa asunnoissa. Molemmat kasvattivat omat lapsensa, mutta olimme silti aivan lähekkäin. Se oli hirveän toimiva ratkaisu, Liisa sanoo.
Selvää oli, että kun molempien lapset lentäisivät pesästä, aikuiset hankkisivat yhteisen kodin. Silti pitkään oli epäselvää, millainen koti se olisi ja missä sijaitsisi.
Uusikaupunki astui kuvaan mukaan jollain niistä monista mökkireissuista, joita pariskunta Villen suvun mökille Putsaareen teki. Pienen merikaupungin tunnelmassa oli jotain viehättävää, ja ajatusleikki pääkaupunkiseudulta lounaisrannikolle muuttamisesta muhi molempien mielissä hiljalleen.
– Isäni on Uudestakaupungista kotoisin, että sillä tavalla paikka on minulla verissä, Ville mainitsee.
Kun sopiva tilaisuus koitti, Liisa ja Ville tarttuivat siihen oitis. Idea oli hautunut mielissä jo niin kauan, että lopullinen päätös oli helppo lyödä lukkoon nopeasti.
– Yhdellä mökkireissulla Liisa huomasi, että Sorvakossa oli myynnissä tällainen mukavan näköinen talo. Sovimme yksityisen näytön sunnuntaiksi, ja kaupat lyötiinkin lukkoon sitten jo tiistaina, Ville muistelee.
Muuttopäivästä tulee lokakuussa kuluneeksi kaksi vuotta. Villen yritystoiminta kulki muuttokuorman mukana Sorvakon talon työhuoneeseen, ja luokanopettajana työskentelevä Liisa löysi saman tien töitä paikallisesta koulusta.
Elämänmuutos oli totaalinen. Kun aiemmin ikkunoista avautui näkymä jättimäisen ostoskeskuksen ovelle, nyt parin olohuoneen ikkunoista pilkottaa syksyinen Kaupunginlahti ja Uuden kirkon punatiilinen torni. Liisan työpaikka on lyhyen kävelymatkan päässä, samoin kaikki palvelut lempiravintolaa myöten.
Pariskunnan auto seisoo pihalla pääasiassa toimettomana. He viihtyvät uudessa kodissaan niin hyvin, että Ville ei ole koko vuoden aikana käynyt pääkaupunkiseudulla kertaakaan.
Vaikka muutto tapahtui syksyllä, pikkukaupungin hiljaista talvikautta vasten, kaksikko ei ole missään vaiheessa katunut päätöstään. Tylsää ei ole ehtinyt tulla, siitä vauhdikas pariskunta on pitänyt huolen.
– Silloin ensimmäisenä talvena oli aivan loistavat hiihtokelit. Vedettiin murtsikkaa pururadoilla ja vapaata meren jäällä koko talvi. Lenkkipoluthan meillä lähtee tästä takapihalta. Ja hiihtoputki! Täällä pienessä kylässä on hiihtoputki, sielläkin olen käynyt muutaman kerran, Ville innostuu.
– Omaan silmääni pisti heti, kuinka koulun yhteydessä oli kaikki aktiviteetit.
Uimahalli, jäähalli, hiekkakenttä, pururata ja hiihtoputki. Ja tietysti vielä täällä Sorvakossa sitten kuntoportaat, padelkenttä, frisbeegolfrata ja vaikka mitä. Onhan täällä aivan uskomattomat liikkumismahdollisuudet, Liisa täydentää.
Toden teolla pariskunnan vei mukanaan kuitenkin teatteri. Musikaalinen Liisa houkuteltiin mukaan Uudenkaupungin teatterin Vuonna 85 -musikaaliin, ja Ville seurasi perässä. Tosin katsomon puolelle. Mutta siellä hän istuikin näytelmän näytöskaudella ennätykselliset viisitoista kertaa.
– Kevään silloin toistaiseksi viimeisessä esityksessä näytelmän työryhmä kutsui minut yllättäen lavalle ja palkitsi minut musikaalin “sarjakyttääjänä”, Ville nauraa. – Nyt on kieltämättä haikea olo, kun se on ohi. Vaikka minä olin vain katsomossa.
Pariskunnan Sorvakon kodista on tullut nopeasti kohtaamispaikka yhteisten tuttavien kesken. Puutarhaan avautuvalla terassilla on vietetty lukuisia iltoja sekalaisilla kokoonpanoilla. Teatterin jengistä hitsautui intensiivisen harjoitus- ja esityskauden aikana tiivis kaveriporukka, ja pienessä kaupungissa uusia tuttavuuksia löytyy milloin miltäkin nurkalta.
– Tämähän on aivan uskomaton paikka. Aina joku tuntee jonkun, joka tuntee taas jonkun toisen, joka osaa auttaa, Ville sanoo.
– Ja ihmiset ovat täällä valtavan ystävällisiä ja mukavia. Ei pääkaupunkiseudulla tuntemattomia tervehditty kävelylenkillä, mutta täällä se on ihan arkipäivää, Liisa jatkaa.
Parhaillaan loppusuoralla on pariskunnan pihasaunan remontti. Siihenkin tekijät ovat löytyneet puskaradion kautta – kun puhelias Ville on ottanut oikeassa paikassa asian esille, on tekijöitä löytynyt.
Kohta kodin pihasaunassa päästään heittämään ensimmäiset löylyt. Se on jälleen yksi onnellinen hetki uuden kotikaupungin hellässä huomassa.
