Insinöörin ihastus syveni rakkaudeksi

Katariina Torvisen esittämä kysymys sai työkaverien päät kääntymään, mutta hämmentynyt hän oli itsekin.

Mitä tulikaan sanottua? Varsinaissuomalaiseen tapaan, asiaankuuluvalla murteella maustettuna täräytetty kysymys oli merkki siitä, että Lapin tyttö on ankkuroitunut pysyvästi Uuteenkaupunkiin.

Kotoisa on oikea sana kuvaamaan sitä tunnetta, joka Katariinalla on nykyisestä kotikunnastaan. Mie ja sie eivät lähde kulumallakaan Katariinan puheesta, sillä lapsuuden murre on osa hänen persoonaansa. Hän iloitsee kuitenkin siitä, että ymmärtää uusikaupunkilaista ja länsisuomalaista murretta jo sujuvasti.

 

 

Lapissa lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneen Katariina Torvisen matka Torniosta Uuteenkaupunkiin on kulkenut muutaman mutkan kautta. Ensin kaupunki tuli tutuksi työpaikan ansiosta ja nyt takana on kaksi vuotta uusikaupunkilaisena.

Koti löytyi hyvän ystävän vinkistä. Päätös muuttamisesta varmistui heti hänen nähtyään vapautuvan asunnon.

Keskustan liepeillä Sorvakossa sijaitsevan viihtyisän kerrostalokodin olohuoneen parvekkeelta avautuvat huikeat maisemat venesatamaan ja merelle. Tunne juuri sen oikean kodin löytymisestä oli heti ensikäynnillä vahva ja ihastus on muuttunut rakkaudeksi koko kaupunkiin.

– Viihdyn valtavan hyvin, en kaipaa minnekään muualle. Olen pikkukaupungin kasvatti ja Uusikaupunki on minulle juuri sopivan kokoinen.

Täällä on rauhaa ja luontoa, mutta myös kaikki palvelut, hän sanoo ja pysähtyy oikein miettimään, mitä olisi lähtenyt ostamaan muualta kahden vuoden aikana.

– Mitään ei ole tarvinnut lähteä muualta hakemaan, hän vahvistaa.

Lapin tyttö lähti silloisen puolisonsa kanssa Varsinais-Suomeen parikymmentä vuotta sitten. Insinöörin koulutuksen saanut Katariina työskenteli teollisuuden palveluksessa ja liikkeenjohdon konsulttina ennen siirtymistään projektitöihin ja yritysneuvojaksi Ukipolikseen. Se on Vakka-Suomen kuntien omistama ja alueen yrityksiä palveleva kehittämisorganisaatio.

– Menin vuodeksi, mutta olinkin kymmenen vuotta, hän naurahtaa.

Neljä vuotta sitten hän lähti varsinaissuomalaiseen Pöytyän kuntaan elinvoimajohtajaksi, mutta palasi kaksi vuotta sitten Ukipolikseen toimitusjohtajaksi. Työ vie paljon hänen aikaansa, mutta aktiivisena ihmisenä hän viihtyy myös harrastusten parissa.

Uudessa kotikaupungissa on Katariinan mukaan suorastaan hengästyttävän paljon harrastusmahdollisuuksia ja uusia tulee koko ajan. Kahden lapsenlapsen isoäitinä hän on pannut merkille, että perheitä on ajateltu paljon: on skeittiparkki, pumptrack-rata, padel-kenttiä ja frisbeegolfratoja.

 

 

Katariina lähtee vapaa-aikana mielellään tien päälle moottoripyörällään tai kävelee Kaupunginlahden rannalla ja idyllisissä puutalokortteleissa.

Hänen kanssaan samassa kerroksessa asuva Pirjo-ystävä – se sama, joka aikoinaan vinkkasi hänelle  asunnostakin – tietää paljon kaupungin ja talojen historiasta. Yli 400-vuotiaan kaupungin juuret ja tarinat kiinnostavat Katariinaa ja hän on innokas tutustumaan sen värikkääseen menneisyyteen.

Katariina harrastaa teatteria ja viihtyy sekä katsomossa että näyttämöllä. Viime aikoina näytteleminen on ainakin toistaiseksi jäänyt vähemmälle. Uudenkaupungin teatterin lisäksi hän käy katsomassa usein lähikaupunkien, kuten Turun, Rauman ja Porin, esityksiä.

Katariina on ollut iloisesti yllättynyt siitä, että Uusikaupunki on myös kuvataiteen saralla vilkas kaupunki. Gallerioita ja näyttelytiloja on paljon ja aina jossakin on jotain mielenkiintoista elämystä tarjolla. Hän mainitsee muun muassa Runonkulman gallerian sekä Galleria-Taidelainaamo Horisontin. Kulttuurikeskus Cruselli sijaitsee vain kivenheiton päässä Katariinan kodista.

 

 

Uutena harrastuksena Katariina on aloittanut savitöiden tekemisen. Pikkukylän Puodin taannoisella kurssilla Katariina nauroi enemmän kuin aikoihin.

– Ajattelin muovata savesta ensin puun, mutta työni alkoi homman edetessä näyttää epäilyttävästi karhulta. Yllättäin siihen nousi kärsä ja teos muuttuikin norsuksi. Lopulta kärsän päälle tuli vielä perhonen, Katariina esittelee hulvatonta taiteellista luomustaan.

 

 

Perämeren rannat ovat vaihtuneet nyt pysyvästi Selkämeren kansallispuiston maisemiin. Muutamia vuosia sitten Katariina pohti paluuta Tornioon ajateltuaan, että se olisi ikääntyville vanhemmille hyvä ratkaisu. Silloin hän tajusi, miten rakas uudesta kotipaikasta ja maakunnasta oli hänelle tullut.

– Puhuin muuttosuunnitelmista isälleni, joka oli yllättynyt ja ihmeissään. Hän sai minut vakuuttumaan, että sinun elämäsi on nyt siellä uudessa paikassa ja se on hyvä niin.

Torniossa käydessään Katariina pakkaa usein Uudestakaupungista mukaan Ugin kuuluisaa marenkia ja ravintola Pookin salaattikastiketta.

 

 

Varsinais-Suomen metsissä syksy on sienestäjän kulta-aikaa. Kantarellit, suppilovahverot ja mustat torvisienet olivat hänelle aikoinaan uusi tuttavuus, sillä niitä ei kasva Lapissa. Sienillä Katariina on ilahduttanut myös pohjoisessa asuvaa sukuaan.

– Pakkaan sienet matkalaukkuun ja linja-auto vie ne Tornioon. Isä käy hakemassa sen sitten asemalta, hän kertoo

Leudot talvet tuntuivat hänestä ensin oudoilta, mutta niihinkin hän on jo tottunut. Pakkasta ja lunta on Uudessakaupungissa riittänyt parina viime talvena ja Katariina on voinut harrastaa jääkävelyä.

– Otan mukaan kaakaota ja nautin talvesta. Silloin voi tuntea lumen narskunan jalkojen alla ja kuvitella olevansa lapsuuden Torniossa, Katariina sanoo.

^{Uudenkaupungin kulttuuripalvelut}