Olympiatason liikanmaikka
- Salainen identiteetti: Kari Piipari muutti pohjoiseen erakoitumaan, mutta löysikin itsensä muutamaa vuotta myöhemmin rakastuneena miehenä länsirannikolta. Entinen olympiajoukkueen päävalmentaja yrittää innostaa koululaiset liikkumaan ja nauttii työstään nuorten parissa. – Uudenkaupungin koululaisilla on poikkeuksellisen hyvät liikuntamahdollisuudet, Piipari kehuu.
Uudenkaupungin yhtenäiskoulun ja lukion liikunnanopettaja Kari Piipari katsoo käynnissä olevia Pekingin olympialaisia hieman erilaisin silmin kuin moni muu penkkiurheilija. Harva Piiparin tunneille osallistuva ehkä tietää, että kentän laidalla ohjeistava maikka on joitakin vuosia sitten ollut mukana olympiakarkeloissa.
Piipari oli aikanaan perustamassa Suomeen lumilautailun lajiliittoa ja maajoukkuetta ja toimi maajoukkueen päävalmentajana vuodesta 1994 vuoden 1998 Naganon olympialaisiin asti.
– Se ei ollut itselleni mikään tietoinen tavoite, mutta kun mahdollisuus osui eteen, päätin tarttua siihen. Olen sillä tavalla juureton tyyppi, että sopeudun uusiin tilanteisiin ja paikkoihin helposti. Se on helpottanut monissa siirtymissä urallani, Piipari tuumii.
Kun lumilautailua tavoitteellisesti harjoitellut opiskelijakaveri pyysi Piiparilta näkökulmia valmennukseen, homma alkoi sujua nopeasti yllättävänkin luontevasti. Hänellä itsellään on pitkä tausta pesäpallon parissa, mutta lautailumaailma tuli tutuksi vasta valmentajapestin kautta.
– Varsinaisia urheilullisia intohimoja minulla ei oikeastaan ole ollut, vaan ne ovat nousseet aina kulloisenkin lajin parissa, hän sanoo.
Pisimmän, yli 30-vuotisen urapolkunsa hän on tallannut kuitenkin koulumaailmassa, nuorten liikunnan parissa. Oman lajinsa lahjakkuuksien valmentaminen maajoukkuetasolla on omanlaistaan, mutta paljon hän löytää siitä myös yhtäläisyyksiä opettamiseen.
– Maajoukkueessa valmentaminen on paljon muutakin kuin urheilua. Olin nuorille urheilijoille ehkä vähän kuin isähahmo, siinä opettajataustastani oli varmasti hyötyä. Sekä valmentajana että opettajana koen, että juuri nuoren yksilöllinen kohtaaminen on vahvuuteni. Olen aika tiukka kurinpitäjä, mutta pyrin olemaan myös reilu, Piipari ynnää.
Uuteenkaupunkiinkin hän kertoo ajautuneensa sattumalta muutettuaan ensin etelän hektistä elämää ja kiirettä karkuun Lappiin. Pienessä Pellon kunnassa hän ehti opettaa viisi vuotta, kunnes lähti opettajanhuoneessa syntyneen rakkautensa perässä takaisin etelään päin. Uudessakaupungissa hän opettaa nyt toista vuotta, ja mielellään opettaakin. Mahdollisuudet yksilölliseen ja monipuoliseen liikunnan opetukseen ovat Piiparin mukaan täällä poikkeuksellisen hyvät.
– Olen ollut virassa tätä aiemmin neljällä paikkakunnalla, ja vaikka joka paikassa on omat hyvät puolensa, on Uudessakaupungissa puhtaasti liikuntaa ajatellen kaikkein parhaat puitteet. Välimatkat paikasta toiseen ovat lyhyet, lajivalikoima aivan huikean laaja ja kenttähenkilöstö ajan tasalla. Täällä on liikunnanopettajan tosi hyvä olla.
Huipputason urheilusta Piiparilla on lumilautailun lisäksi kokemusta erilaisten tehtävien kautta myös taitoluistelusta ja curlingista. Vuodet huippu-urheilun parissa ovat olleet opettavaisia ja hienoja kokemuksia, mutta kaikkein mieluiten Piipari tekee opetustyötä koulussa ja viettää vapaa-aikaa vaimonsa kanssa mökillä Pellossa.
– Kun itse on ollut lähinnä piirimestaruustason pesäpalloilija tai hiihtäjä aikanaan, on ollut hienoa päästä kokemaan myös ehdoton huippu muutamassakin lajissa. Parasta on kuitenkin istua mökillä kannonnokassa ja katsoa kun koira ajaa poroja. Ehkä kaikkien kokemusteni jälkeen luonto on itselleni se suurin intohimo, Kari Piipari summaa.
Kuka?
Kari Piipari
Yläkoulun ja lukion liikunnanopettaja Uudenkaupungin yhtenäiskoulussa ja lukiossa
Tätäkään et hänestä ehkä tiennyt:
Opettanut akrobatiaa teatterikoulussa ja toiminut naisten superpesisjoukkueen pelinjohtajana.
