Omannäköistä elämää luonnon helmassa

Vaalean talon vehreää pihamaata reunustavat marjoista raskaina notkuvat marjapensaat ja kesätuulessa huojuvat hedelmäpuut. Kasvimaan harsojen alla saavat pulskistua porkkanat, punajuuret, kurpitsat ja valkosipulit. Napakasti taivasta kohti kurottelevat salaatit näyttävät melkein pieniltä puilta.

Kuivasta kesästä huolimatta satoa on tulossa runsaasti.

 

 

 

– Matti on meillä kastelujärjestelmän vastaava, minä hoidan sitten kitkemisen. Tosin meillä on molemmilla oma puoli pihasta hoidettavana, en minä Matin maille kitkemään mene, Ritva sanoo ja nauraa.

Toisella palstalla kasvavat komeat härkäpavut, kasvihuoneessa tomaatit, paprikat ja kurkut. Pariskunnan kesä kuluu enemmän ja vähemmän puutarhassa. Oman pihan antimet säilötään talven varalle äskettäin valmistuneeseen kellariin.

– Me ajatellaan vähän niin, että mitä viljelet, sen syöt, Ritva sanoo.

 

 

Lokalahdella sijaitseva kotipaikka on ollut Ritvan suvulla jo 1800-luvun puolivälin tienoilta saakka. Hän päätyi lunastamaan lapsuudenkotinsa itselleen 35 vuotta sitten.

– Vanhempani olivat silloin aikeissa myydä talon, ja minä en voinut kuvitellakaan, että kotini johonkin myytäisi. Päädyin lunastamaan paikan itselleni siten, että vanhemmillani oli siihen elinikäinen käyttöoikeus.

Asumaan hän ei taloon aikonut itse asettua myöhemminkään, vaan mietti tekevänsä siitä kesämökin tai myyvänsä sen eteenpäin.

– Vanhempien kuoltua katselin kalliolla seisovaa, vuonna 1956 rakennettua rötisköä ja mietin, mitä seuraavaksi. Remonttia talo vaati joka tapauksessa, sinne kun ei tullut edes vettä, Ritva muistelee.

Vesijohto tontille saatiin naapurin rakennusprojektin yhteydessä – saisi talosta sitten aikanaan ainakin paremman hinnan. Samasta syystä hän haki rakennusluvat talon laajennusosalle.

– Lopulta pelasin upporikasta ja rutiköyhää. Päätin kysyä tutulta urakoitsijalta, olisiko hänellä aikaa aloittaa talon remontti. Jos olisi, työt aloitettaisiin, jos ei, annettaisiin koko asian olla. Hänellä oli. Ja sitten mopo karkasikin käsistä, Ritva nauraa.

Eikä käsistä karannut mopedi ole pysähtynyt kokonaan vieläkään. Projektia riittää vuodesta toiseen. Laajan ja satoisan puutarhan lisäksi pihan vanhaan piharakennukseen remontoitiin sauna, kuntosali ja takkatupa. Tonttula-nimen saanut rakennus onkin nykyään pihamaan lisäksi parin suosikkipaikka.

Kun Ritva muutti kotiinsa toisen kerran, hän tiesi jo mitä odottaa, vaikka vettä ei enää tarvinnutkaan kaivosta rahdata. Silti ensimmäinen hyinen talvi ja pihan liukkaat kalliorinteet toivat omat haasteensa. Luonnon oikuttelun keskellä eläminen vaatii tietynlaista asennetta pimeimpinäkin talvipäivinä.

 

 

– Sitten tuli ensimmäinen kevät ja muutti kaiken. Pääsin taas suoraan kotiovelta metsään ja laittamaan puutarhaa. Olen luonteeltani hieman erakko, viihdyn täällä hyvin.

Talvistakin kaksikko ottaa nykyisin ilon irti. Viime talvena Matti ajoi pellolle latukoneella 3,5 kilometrin hiihtoladun. Lopulta latu herätti niin suurta kiinnostusta, että hän päätyi esittämään avoimen hiihtokutsun Lokalahden omassa Facebook-ryhmässä. Parhaimpina päivinä ladulla kävi sivakoimassa yli 80 hiihtäjää.

Pienille lapsille oli oma muutaman sadan metrin latu ja pulkkamäki.

Näin puolivahingossa tuli luotua kyläläisiä liikuttanut yhteinen talvikeidas.

Pariskunta nauttii omavaraisesta, ja omannäköisestään, elämästä Lokalahdella. Harrastukset ovat nykyaikana vain nettiyhteyden päässä ja kaikki tärkeimmät palvelutkin löytyvät Lokalahden pienestä keskustasta.

– Lokalahden K-Market on aivan erinomainen, siellä on kaikki aina tuoretta. Ja kampaajallakin käyn Lokalahdella, Ritva kehuu.

Kotipaikkansa rauhaa pariskunta ei vaihtaisi mihinkään. Luonto on koko ajan läsnä elämässämme.

– Se tunne, kun on aivan hiljaista ja käki kukkuu. Se on jotain ihmeellistä.

^Lokalahti