Daniel Herbert- isoilta korisareenoilta kesäukilaiseksi

Rauhallisen oloinen ja herkästi hymyilevä Daniel on tienannut elantoaan eurooppalaisen koripalloilun kirkkaimmissa valoissa. Vaikka mittarissa on vasta 26 vuotta, on kokemusta piinkovien ammattilaissarjojen toimintamalleista hurjan paljon. Viime kaudella Gordon Herbert, Danielin isä, päätti hakea uusia haasteita ja siirtyi Venäjän pääsarjajoukkue Avtador Saratovin päävalmentajaksi. Isä halusi pojan mukaan valmennusryhmäänsä laatimaan hyökkäyskuvioita ja tutkimaan vastustajan pelitapoja. Danielin valmennusura ammattilaissarjoissa alkoi juuri yhteistyöllä oman isän kanssa Frankfurtissa, Fraport Skylinersin riveissä.

Elämä Saratovissa oli pieni kulttuurishokki Danielille. Siksi paluu Uuteenkaupunkiin kesäksi oli entistäkin mieluisampi.

-Saratovissa kukaan ei puhunut sanaakaan englantia. Siellä näki köyhyyttä enemmän kuin olen ikinä nähnyt. Eläkeläiset myivät kuivia marjoja monissa paikoissa saadakseen rahaa. Keväällä kun tulin Uuteenkaupunkiin, niin paikkakuntaa katseli jotenkin eri tavalla. Tuli paremmin huomattua, kuinka hieno paikka Uusikaupunki on. Luonnon läheisyys osui silmään, kun Saratovissa sitä ei ollut lainkaan nähtävillä, Daniel vertaili.

 

 

Danielin vanhemmat ovat ostaneet kesämökin Pyhämaasta ja sinne on keksitty kaikenlaista puuhaa myös jälkikasvulle. Isä-Gordonin puutarhainnostus on hämmästyttänyt muita perheenjäseniä.

-Se varmaan perustaa yrityksen ”Garden” Herbert, Daniel vitsaili.

Danielin isoveli Mikael, entinen korisammattilainen, on yksi uusien padel-kenttien yrittäjistä. Uusi laji on imaissut Danielinkin mukaansa. Hän oli auttamassa kenttien huoltohommissa alkuvaiheessa ja sen jälkeen lasikoppien sisällä on vietetty tuntikausia opetellen padelin perusasioita.

Uudenkaupungin urheilupaikat ovat aina olleet lähellä korismiehen sydäntä. Tämä tulee ilmi myös kysyttäessä eniten muistoja herättävistä paikoista.

 

 

–Pohitulli tietenkin on sellainen. Siellä oltiin jo pienenä paljon ja sitten tuli myös yksin Poharilla treenattua. Urheilukentällä vietettiin paljon aikaa. Siellä on spurttitreenejä vedetty tuntikaupalla. Sitten on pakko mainita myös Aquariuksen kalliot, joilla on kavereiden kanssa paljon istuskeltu, Daniel muisteli.

Kesän aikana sopivia valmennustarjouksia ei ilmaantunut ja näin uusi sesonki lähtee liikkeelle uusien työhaasteiden parissa.

-Tädin mies omistaa urheilukaupan Vancouverissa ja lähden sinne myyjäksi. Mulla on kuitenkin mahdollisuus lähteä heti, jos löytyy sopiva valmennuspesti. Joulun tienoilla yleensä joukkueissa tapahtuu ensimmäisiä valmentajanvaihdoksia, Daniel kertoi.

Gordon Herbert on työskennellyt Kanadan maajoukkueen mukana ja jatkaa edelleen siinä tehtävässä. Jos malttaa irrottautua puutarhatöistään.

 

 

Daniel on tottunut toimimaan joukkueiden taustalla. Vastustajien pelitavan tutkiminen, hyökkäyskuvioiden laatiminen ja pelaajien henkilökohtaisten lajitaitojen kehittäminen on nuorukaisen hallussa. Päävalmentajan tuolille hän ei haikaile. Unelmia koripallon suhteen silti löytyy.

-Mä saan tässä tehtävässä olla se miellyttävämpi kaveri, jonka ei tarvitse olla niin tiukka pelaajille. Tämä sopii mulle. Haluaisin joskus olla siinä asemassa, että pääsen päättämään joukkueeseen hankittavat pelaajat, Daniel haaveili.

Tähän unelmaan liittyen Daniel teki erikoisen paljastuksen. Kyseinen homma kiinnosti jo teini-iässä. Isän valmentaessa kreikkalaista Tessalonikia ryhtyi Daniel hommiin, vaikka vastapuolen ammattilaiset eivät sitä tienneetkään.

-Olin silloin varmaan yläkouluikäinen, kun tutkin pelaajien suorituksia netin kautta ja sitten lähetin tarjouspyyntöjä pelaajista agenteille. Yllättävän hyvin onnistui ja ei kukaan epäillyt mitään. Tuskin olisivat vastanneet, jos olisivat tienneet minkä ikäisen kanssa olivat tekemisissä, Daniel hymyili.